Afrikkalaiset kunnat elävät haastavaa aikaa, kun keskushallinto siirtää paikallishallinnoille valtaa ja vastuuta. Peruspalvelut tulevat yhä useammin paikallishallintojen vastuulle, mutta kuntien resurssit ja osaaminen eivät usein riitä tehtävien hoitamiseen.

Ystäväkaupunkeja on ollut iät ja ajat, mutta viime vuosina suomalaiset kunnat ovat lähteneet myös kehitysyhteistyöhön afrikkalaisten kuntien kanssa. Yhteistyö voi liittyä mihin tahansa kunnan toimintoon – vaikka matkailun edistämiseen, jätteenkeräykseen tai kouluihin. Yhteistä hankkeille on paikallisen hallinnon vahvistaminen.

”Eteläisen pallonpuoliskon kunnilla on paljon kiinnostusta yhteistyöhön. Yhteistyökuntia löytyisi varmasti niin paljon kuin vain saisimme Suomessa kuntia mukaan”, sanoo Kuntaliiton pohjoisen ja etelän yhteistyökoordinaattori Heli Liikkanen.

Etuna pysyvyys

Kuntien kehitysyhteistyössä nähdään monia vahvuuksia. Vantaan kaupungin yhteistyö namibialaisen Windhoekin kaupungin kanssa arvioitiin parhaaksi Suomen ja Namibian välisestä kehitysyhteistyöstä. Kuntien tehtäviin kuuluu monista peruspalveluista huolehtiminen, joten kuntayhteistyön hyödyt jakaantuvat parhaimmillaan suurelle ihmisjoukolle.

Haasteet kuulostavat kovin tutuilta: miten varmistaa, että yhteistyö todella hyödyttää paikallisia ihmisiä ja vastaa heidän tarpeisiinsa? Kuntia koskevat samat haasteet kuin muutakin kehitysyhteistyötä korruptiosta vaikuttavuuteen. Kunnilla on järjestöihin verrattuna etuna kunnan pysyvyys instituutiona. ”Jos kansalaisjärjestö pistää koulun pystyyn, miten varmistetaan sen toiminta tulevaisuudessa. Kunta on ja pysyy”, Liikkanen vertaa.

Yhteiset ongelmat

Kuntaliitto koordinoi ja hallinnoi kuntien yhteistyöohjelmaa, joka alkoi vuonna 2002. Nyt kolmannella ohjelmakaudella mukana on 16 suomalais-afrikkalaista kuntaparia.

Ohjelma evaluoitiin vuoden 2009 lopulla. Väliarvioinnissa ohjelmalla arvioitiin olevan hyviä tuloksia, ja sitä suositeltiin jatkamaan. Kritiikkiäkin löytyi muun muassa yhteistyökumppaneiden keskinäisestä tasa-arvosta.

Liikkasta kritiikki suretti erityisesti, sillä Kuntaliitto on korostanut tasa-arvoa koulutuksissaan ja neuvonnassaan. Kantavana ideana on alusta asti ollut saman alan kollegoiden tasavertainen kohtaaminen. Kehitysyhteistyötä vaivaavat kuitenkin yhä ylemmyydentuntoiset asenteet. Toisenlaista viestiäkin kuuluu. ”Esimerkiksi Mwanzassa koettiin, että ensimmäistä kertaa heitä kuunneltiin ja heiltä tultiin oppimaan”, Liikkanen kehuu Tampereen ja Mwanzan yhteistyötä.

Lahti puolestaan kutsui eteläafrikkalaisen kunnan viranhaltijan Suomeen arvioimaan Lahden kaupungin ympäristöohjelman toimivuutta. Oppi kulkee molempiin suuntiin, ja kaupungeilla on maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta paljon yhteistä.

”Kaupunkien ongelmat ovat samankaltaisia. Talous on huono ja on työttömyyttä, pohditaan miten demokratia toteutuu”, listaa hallintopäällikkö Marja Kynsijärvi Kemin teknisestä palvelukeskuksesta yhteisiä kysymyksiä.

Lama tuo omat haasteensa kuntien yhteistyöohjelmalle. Kunnat saavat yhteistyöhön rahoituksen Kuntaliiton kautta ulkoministeriöltä, joten kuntien omaa rahaa ei välttämättä tarvita, aikaa ja asiantuntijuutta kylläkin.

Niiden panostaminen ohjelmaan onkin välttämätöntä. Väliarvioinnissa todettiin yhteistyön olevan hyödyllistä nimenomaan silloin, jos suomalaiset kunnalliset asiantuntijat pystyivät sitoutumaan työhön ja antamaan sille aikaansa.

Pikkulapset pois koulusta

Namibiassa päiväkodit ovat yksityisiä. Windhoekin kaupungissa oli vielä 2000-luvun alussa tavallista, että kaksi työntekijää vastasi 50–60 lapsesta. Vantaan tukemana kahden hoitajan ryhmäkoko pudotettiin päiväkodeissa 25:een.

Varhaiskasvatusta katsotaan nyt Windhoekissa myös uudesta näkökulmasta. Namibialaisesta koulutusjärjestelmästä puuttuu lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien ammattitutkinnot. Kolmevuotiaita on tavattu istuttaa pöydän ääressä opiskelemassa koululaisten tapaan.

”Eräs opettaja tuli kiittämään, että nyt hän ymmärtää, mitä varhaiskasvatus on. Opettajilla ei ollut muuta mallia kuin koulu, mutta se ei vastaa alle kouluikäisen tarpeita. Pieni lapsi oppii eri tavalla. Hän tarvitsee aikuista, mutta myös tilaa leikkimiselle ja juoksemiselle”, kommentoi Vantaan kaupungin varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö Jarmo Lounassalo.

Vantaan ja Windhoekin yhteistyössä selvitettiin kaupungin 300 päiväkotiyrittäjän toiminta, ja Windhoekissa tehtiin päivähoidon laatukriteerit. Yhteistyötä tuntuvat ylistävän kaikki tahot yhteen ääneen.

”Kun lähtötaso on minimaalinen, ensimmäinen askel on pitkä. Ei voi sanoa, että meidän vantaalaisten takia asiat menevät eteenpäin. Meidän roolimme on antaa taustatukea ja perspektiiviä”, sanoo Lounassalo.

Lounassalo näki Namibiassa päivähoitopaikkoja laidasta laitaan. Slummialueellakin saattoi työskennellä loistavia pedagogeja. Järkyttäviäkin paikkoja löytyi, mutta niiden sulkeminen merkitsisi lasten joutumista kadulle.

Hankkeessa on jo monen vuoden ajan järjestetty lyhytkoulutusta päiväkotien henkilökunnalle. Tänä keväänä Namibiassa alkaa myös varhaiskasvattajien koulutus, Windhoekin kaupungin aloitteellisuuden ansiosta.

Lounassalo pitää yhteyttä namibialaisiin kollegoihin työajalla ja vähän sen ulkopuolellakin. Sähköpostit vaihtuvat tiuhaan.

”On ollut mukava seurata namibialaista tapaa organisoida asioita ja kohdata ihmisiä. Vaikkei Windhoekista voi ottaa suoraan mallia Vantaalle, etäisyys pakottaa tarkastelemaan omaakin työtä eri näkökulmasta.”

Vantaa ja Windhoek tekevät yhteistyötä seitsemällä toimialueella, joista varhaiskasvatus on yksi. SK.

Lumilinna ja kuumat lähteet

Mitä yhteistä on lumilinnalla ja kuumilla lähteillä? Molemmilla houkutellaan turisteja. Ensimmäinen on Kemin vetonaula, ja toinen vetoaa matkailijoihin Kemin tukemassa tansanialaisessa Tangan kaupungissa.

Kemin kaupunki etsi yhteistyökuntaa omista lähtökohdistaan: satamakaupunkia, jota kiinnostaisivat teknisten palveluiden, matkailun ja merenkulun kehittäminen.

Sellainen löytyi Tansaniasta Tangasta, ja Kemi aloitti yhteistyön 2008. Kuumien lähteiden hyödyntäminen turismissa on vielä alkuvaiheessa.

Yhteistyön neljästä tavoitteesta on toistaiseksi keskitytty kahteen: hallinnon kapasiteetin vahvistamiseen ja kaupungin viheralueisiin. Konkreettisin tulos on ollut puiston kunnostaminen kaupungin keskustaan. Tänä vuonna paneudutaan satamakysymyksiin.

”Emme saaneet rahoitusta kaikkeen. Nyt priorisoitiin satama. Toivon, että ensi vuonna saisimme rahaa myös matkailun kehittämiseen. Tansanialaiset ovat olleet kiinnostuneita Kemin mallista: miten lumilinna nostaa kaupungin imagoa”, hallintopäällikkö Marja Kynsijärvi Kemin teknisestä palvelukeskuksesta kertoo.

Kemissä pari ihmistä kritisoi kaupungin henkilöresurssien käyttöä kehitysyhteistyöhön ja teki kaupunginvaltuustolle aloitteen hankkeen lopettamisesta. Aloite äänestettiin valtuustossa reippasti kumoon, ja yhteistyö jatkuu.

”Tämä on erilaista kuin ystäväkaupunkitoiminta. Olemme saaneet jotain konkreettista aikaiseksi. Toivon, että Tangan kaupunki huolehtii yhdessä tehdystä puistosta, ja että yhteistyö jatkuu ja syvenee”, Kynsijärvi sanoo. SK.