SUNNA KOVANEN
Slummien kaupunkikulttuuri saa harvoin arvostusta Nairobissa.
”Seuraavaksi julkistamme illan aikana tehdyn yleisökyselyn tulokset: olette sitä mieltä, että julkinen taide ei ole rahan ansaitsemista, vaan itseilmaisua.”
Yleisö hurraa. Lavalla tiikeripuvussa seisova argentiinalaissyntyinen katuteatteritaiteilija jatkaa lukemistaan:
”Jos saisitte tehdä graffitin minne haluatte, maalaisitte sen parlamenttitalon eteen ja siinä lukisi: Rauhaa, rakkautta – ja poliitikot lopettakaa varastaminen!”
Kenian pääkaupungissa Nairobissa on käynnissä Urban Mirror, kerran kuussa järjestettävä ilmainen tapahtuma katutaiteen tekijöille.
Illan ohjelmassa on katuteatterin ohella katumuodin suunnittelijoita, dokumentteja Kiberan slummista, tanssitaidetta. Kaiken kruunaa hiphop-bändi Wafalme, ’Kuninkaat’.
Bändin jäsenten keski-ikä on 12 vuotta, mutta nuoruus tuo vain lisää uskottavuutta slummien karuihin elämäntarinoihin.
Katulapset ja slummien kaupunkikulttuuri saavat harvoin vastaavaa arvostusta Nairobissa. Enemmän ylpeyttä herättää kaupungin hulppea liikekeskusta ja virallinen kulttuuriskene.
Dandoran slummissa asuva hiphoppari Jeff kertoo esimerkin levyjen myymisestä siellä, missä varakkaat asiakkaat tekevät ostoksiaan. Tuottavan kaupunkitilan portinvartijoita ovat Nairobissa levy-yhtiöt ja jälleenmyyjät, jotka tarjoavat studioitaan varattomien muusikoiden käyttöön. Levynjulkaisun jälkeen kaikki tuotto jää kuitenkin yhtiöiden taskuun.
Jopa ne kenialaiset kriittiset kulttuurivirtaukset, jotka ovat saaneet kansainvälistä tunnustusta, eivät ole pysyneet riittävän kriittisinä jakaakseen menestystään slummeihin.
Monet arvostetut kenialaiset kirjailijat pitävät ääntä nälänhädästä ja korruptiosta, mutteivät kuule samaa kritiikkiä naapurislumminsa raplyyrikoissa, tai nosta heidän sanomaansa kuuluviin oman äänensä rinnalle kansainvälisillä areenoilla.
Niinpä moni taiteilija viihtyy paremmin ghetossa. Taiteilijanimellä Solo 7 tunnettu mies asuu ja maalaa Kiberassa. Hänelle naapuruston ihmiset ja elämä kaduilla ovat parasta inspiraatiota.
”Jos asuisin rikkaalla alueella ja tarvitsisin naapurini apua, joutuisin puhumaan ensin hänen vartijalleen. Ehkä vasta sen jälkeen tapaisin naapurin, jos hyvin käy”, Solo 7 nauraa.
Jeff puolestaan vakuuttelee, että Dandora on hänen kotinsa, eikä hän muuttaisi pois, vaikka tulisi musiikillaan miljonääriksi: ”Hiphop on kaikkea, mitä me eletään ja koetaan täällä!”
Ehkä Urban Mirror -tapahtuma voi olla yksi foorumi sille elinvoimalle, jota ihmisten, vaikutteiden ja ongelmien runsaus saa slummeissa aikaan. Tiikeripukuinen katutaiteilija näytti kuinka ravistellaan kaupunkikeskustojen puuduttavaa tilankäyttöä: ilmestyi paikalle, säväytti, ja katosi jättäen viestin siitä, ettei luovuus ole rahasta kiinni.