Sampo Terho:

Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja ja Euroopan parlamentin varajäsen (EFD/ps.) 

”Vastakkainasettelu monikulttuurisuuden ja kansallisten kulttuurien välillä on nähdäkseni turha ja oikeastaan vääräkin; monikulttuurisuushan koostuu kansallisista kulttuureista.

Monikulttuurisuutta on turha kammoksua, koska sitä syntyy täysin luonnollisesti kansallisten kulttuurien kohdatessa. Ihmisten ja ajatusten liikkuvuutta ei kukaan myöskään voi eikä halua täysin estää. Täydellinen sisäänpäin kääntyminen johtaa vain Pohjois-Korean kaltaiseen yhteiskuntaan.

Ohjenuorana suomalainen elämäntapa

Kaikkein tärkeintä maailman monimuotoisuuden kannalta on, ettei kansallisia kulttuureja pyritä raivaamaan monikulttuurisuuden tieltä, koska silloin aito monikulttuurisuuskin menettäisi pohjansa.

Näin ollen suomalaisissa kouluissa täytyy ohjenuorana olla juuri suomalainen kulttuuri, perinteet, lait ja elämäntapa. Jos luovumme minuudestamme, mitä annettavaa meillä enää on maailman monimuotoisuudelle?

Suomalaisten tulee olla ylpeitä kulttuuristaan

Vaikka mitään ”puhdasta”, muusta maailmasta täysin erillistä suomalaisuutta ei ole, meillä on silti omat perinteemme ja käytäntömme, joista kiinni pitämistä ei tarvitse häpeillä.

Perinteiset vähemmistömme ovat osa suomalaisuuden rikasta monimuotoisuutta. Samoin erilaiset maakunnalliset perinteet ja suomen kielen murteet, joita usein hölmösti väheksytään ja jopa pilkataan. Näistä kaikista pitäisi olla terveesti ylpeitä.

Ristiriidoissa maahan tulevan kulttuurin on väistyttävä

Useimmissa tapauksissa vähemmistökulttuurit mahtuvat saman valtion sisälle. Toisaalta olisi lapsellista väittää, etteikö maailman kulttuureiden välillä olisi myös ristiriitoja. Niiden ilmetessä maahan tulevan osapuolen on taivuttava, ja tämä on oltava lähtökohta myös kouluopetuksessa. Jos muuttaa maahan, jonka tapoja ei voi hyväksyä, on valinnut väärän asuinpaikan.

Maahanmuuttajille ei omia kouluja eikä opinto-ohjelmia

Kokemus on kansainvälisesti osoittanut, etteivät koulumaailman erikoissäännökset, kuten erilliset koulut tai opinto-ohjelmat, mitenkään edistä maahanmuuttajien elämää vastaanottajamaassa. Päinvastoin ne erottavat heitä uudesta isänmaastaan ja kantaväestöstä ja pitkällä aikavälillä aiheuttavat lähinnä syrjäytymistä.

Maahanmuuttajien on selvittävä kouluissa aivan samoista haasteista kuin kantasuomalaistenkin, eihän muuten voi selvitä aikuisena yhteiskunnassakaan.

Uskonnonopetuksesta yhteistä, pääpaino kristinuskolla

Varsinaista tunnustuksellista uskonnonopetusta ei enää kouluissa varmaankaan tarvita, tämä on siirtynyt yksityisyyden piiriin kuuluvaksi asiaksi. Ihanteellisesti kaikkien tulisi pystyä istumaan läpi samat uskonnontunnit, joissa lähinnä esiteltäisiin erilaisia uskontoja ja myös ateismia.

Päähuomio olisi tietysti siinä uskonnossa, joka on ollut ja on edelleenkin Suomessa merkittävin, eli kristinuskossa. Jos ei tunne sen perinteitä ja historiallista merkitystä, ei ymmärrä suomalaista yhteiskuntaakaan, vaikkei itse uskoa jakaisikaan.

Koulujen eriytymistä hillitään maahanmuuton rajoittamisella

Erillisten maahanmuuttajakoulujen syntyminen voidaan ehkäistä maahanmuuton hajasijoituksella ja parhaiten sillä, että nykyistä hallitsematonta maahanmuuttopolitiikka järkeistetään. Maahanmuuton määrä täytyy suhteuttaa käytettävissä oleviin resursseihin. Muuten seuraukset ovat väistämättä huonoja, vaikka ihanteet olisivat kuinka korkeat ja tarkoitus hyvä.”

Mirja-Tytti Talib:

Monikulttuurisuuteen erikoistunut Helsingin yliopiston kasvatustieteen dosentti ja yliopistonlehtori

”Monikulttuurisuuskysymyksissä meillä on mielestäni vahva vastakkainasettelun tarve. Katsomme asioita omista lähtökohdistamme, suomalaisen ja länsimaisen kulttuurin suodattimien kautta.

Elämme kuitenkin globaalissa maailmassa, jossa kaikki tarvitsevat uudenlaista kulttuurista herkkyyttä, joka mahdollistaa monimuotoisuuden ymmärtämisen ja kunnioittamisen.

Koulun tehtävä on valmistaa lapsia ja nuoria tulemaan toimeen moninaisuuden kanssa, olipa se sitten uskontoon, seksuaalisuuteen tai vaikkapa sosiaaliluokkaan liittyvää.

Suhtautumisesta myönteisempää

Kuva maahanmuuttajista on usein hyvin stereotyyppinen ja siihen liitetään uhkakuvia. Kuitenkaan esimerkiksi islaminuskoiset eivät ole homogeeninen ryhmä.

Myös muista länsimaista tulleet maahanmuuttajat kertovat kokeneensa syrjintää ja vähättelyä Suomessa.

Asenteiden pitäisi muuttua mahdollisimman pian, jotta pystymme kilpailemaan niin työperäisen muuton kuin kansainvälisen yhteistyönkin kohdemaana.

Nykyisin hyvin koulutettuja monikulttuurisia nuoria hakeutuu muualle, koska täällä ei ole helppoa elää.

Kriittisyyttä tulee opetella

Minunkin mielestäni suomalaisessa kulttuurissa on paljon hyvää, jota tulee käsitellä kouluissa.

Länsimaisen kulttuurin saavutusten lisäksi on kuitenkin keskusteltava siitä, mihin perustuu sen automaattisesti oletettu paremmuus muihin kulttuureihin nähden. Olisi tärkeää, että nuoret pystyisivät tietoon perustuvaan kriittiseen ajatteluun siitä, mikä on totta kenellekin.

Suomen vähemmistöjä on sivuutettu

Suomalaiset vähemmistöt ovat aina olleet yhteiskuntamme toisia, ja niitä on hädin tuskin siedetty. Sen seurauksena monet vähemmistöryhmät, kuten romanit, ovat vetäytyneet omaan piiriinsä, vaikka toivovatkin nykyään osallisuutta yhteiskuntamme rakentamiseen.

Kouluissa vähemmistölapset ovat usein kokeneet kulttuurinsa vähättelyä, ja sivuuttaminen on näkynyt myös opetuksessa.

Monikulttuurisista lapsista ei tule täysin suomalaisia

Monikulttuuriset lapset ja nuoret joutuvat jatkuvasti neuvottelemaan identiteetistään – siitä keitä he saavat olla – kotona ja julkisilla paikoilla. Heistä ei tule samanlaisia kuin vanhempansa, muttei myöskään täysin suomalaisia, vaikka sitä kuinka yrittäisimme.

Syrjintä ja rasismi ovat kaikkein vaarallisimpia tasapainoisen identiteetin kehitykselle.

Lapsen koulumenestystä edistäviä tekijöitä ovat myös perheen sosioekonominen tausta ja vanhempien koulutustaso. Siksi meidän täytyy löytää jykevämpiä keinoja maahanmuuttajataustaisten vanhempien kouluttamiseen.

Yhteisiä oppitunteja mahdollisimman paljon

Kannatan yhteisiä ”eettisyyskasvatustunteja”, joissa käsitellään arvokkaita asioita ja vertaillaan eri uskontoja. Minunkin mielestäni oppilaiden pitäisi olla yhdessä niin monella tunnilla kuin suinkin.

Koulujen eroja tulisi tasoittaa

Espoon ajatus hajauttaa maahanmuuttajaoppilaita eri kouluihin ei välttämättä ratkaise ongelmaa, sillä on myös rakenteellisia, koulumaailman arvoihin liittyviä ongelmia.

Opettajien tulee koulutuksen avulla parantaa valmiuttaan opettaa taustoiltaan erilaisia oppilaita. Useissa kouluissa kyllä tehdään hyvää työtä haasteiden keskellä.

Kannatan opetusministeriön ajatusta siitä, että luokilla olisi enintään 30 prosenttia erityistukea tarvitsevia oppilaita. Myös luokkakokoja tulisi pienentää.

Kaikkien koulujen tulisi vastata yhteiskuntamme uusiin haasteisiin. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että on syntymässä niin sanotusti hyviä kouluja ja niitä, jonne vanhemmat eivät halua laittaa lapsiaan. Tarvitaan poliittista tahtoa tehdä asialle jotain mahdollisimman pian.”

Haastateltavat saivat nähdä toistensa vastaukset jutunteon yhteydessä.