Kuuba ja Iirak ovat ääriesimerkkejä tavoista, joilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä maailmalla kohdellaan. Ne eivät kuitenkaan anna kattavaa kuvaa.
Kun puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta globaalilla tasolla, yhtä ei voi jättää mainitsematta: Katolisen kirkon valtapiirissä ne ovat varsin ahtaalla. Katolinen kirkko on vahvoilla varsinkin monissa Etelä-Euroopan, Afrikan ja Amerikkojen maissa.
Myös monet muut kristilliset kirkkokunnat ja liikkeet suhtautuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin jyrkän kielteisesti.
Amerikoissa on viime vuosina kuitenkin ollut havaittavissa merkkejä suhtautumistavan avautumisesta. Meksikon pääkaupunki México salli joulukuussa homoavioliitot ensimmäisenä koko Latinalaisessa Amerikassa.
Ensimmäisenä maana rekisteröidyn parisuhteen salli puolestaan Uruguay vuonna 2007. Nicaragua lakkautti homoseksin kriminalisoinnin vuonna 2008 ja Kolumbia antoi viime vuonna homopareille samat juridiset oikeudet kuin heteropareille, adoptiota lukuun ottamatta.
Afrikassa homoseksuaalisuus on suurimmilta osin edelleen tabu. Ugandassa on ollut meneillään jopa lakialoite, jonka mukaan esimerkiksi homoseksuaalisessa seksisuhteessa ollut hiv-positiivinen henkilö tuomittaisiin kuolemaan. Myöhemmin lakialoitetta on lievennetty elinikäiseen vankeuteen.
Taustavoimiksi Ugandan kovalle laille epäillään yhdysvaltalaisia äärikristillisiä tahoja. Laki pantiin alulle sen jälkeen, kun maassa vieraili joukko yhdysvaltalaisia kristittyjä johtajia, jotka kannattivat käännytysterapiaa homoille.
Eikä monissa länsimaissakaan seksuaali- ja sukupouolivähemmistöjen asema ole häävi. Yhtenä pahimpana esimerkkinä mainittakoon vaikka Italia, tuo katolisen kirkon kehto.
Yksinkertaistaa ei kuitenkaan kannata: Monissa kulttuureissa arvostetaan henkilöitä, jotka eivät sovi kahden sukupuolen järjestelmään. Islamilainen Pakistan päätti virallistaa kolmannen sukupolven joulukuussa. Näin se toivoo saavansa vaaliuurnille hijra-yhteisönsä.