Heikkous veti isääni puoleensa, mutta minussa hän ei sitä sietänyt. Hänhän oli sotilas, hän sanoi kerran, ikään kuin se selittäisi kaiken.

Vietnamilaissyntyisen kirjailija Nam Len teoksen Merimatka ensimmäinen novelli ”Rakkaus, kunnia, sääli, ylpeys, myötätunto ja uhrimieli” piirtää kuvaa Iowa Cityssä kirjoittamista opiskelevasta nuoresta vietnamilaismiehestä.

Miehen vanha isä tulee Australiasta poikansa luo. Poika kamppailee vaikean kirjoitustyön kanssa, juo Johnnie Walkeria, polttaa tupakkaa, syö perunalastuja ja pitsaa, pelehtii tyttöystävänsä kanssa. Isän hengityskin häiritsee. Isä tuo pintaan kaiken, josta on aina vaiettu.

Merimatka on harvinaisen hieno ja voimakas teos. Sen novellit matkaavat maailman eri kolkkiin, ihmisten arkeen. Mutta ennen kaikkea pimeälle puolelle, mielen liikkeisiin.

Kirjailija Nam Le päätyi perheensä kanssa vuoden ikäisenä Vietnamista Malesian pakolaisleirien kautta venepakolaisena Australiaan. Hän eli lapsuutensa ja kouluvuotensa Melbournessa. Myöhemmin Nam Le lähti opiskelemaan kirjoittamista Yhdysvaltoihin.

Useasti palkitun Merimatkan novelleja yhdistää kiihkeys. Novellit sijoittuvat tilanteisiin, joissa henkilöt ovat omalla tavallaan vereslihalla. He ovat jossain aallon ja seuraavan aallon välissä. Odotuksen, yllätyksen, pelon tunnelmat ovat kirkkaita kuin timantit. Ne yhdistyvät hyvinkin arkiseen ja konkreettiseen kuvaukseen – sekä lyyriseen kielenkäyttöön. Tämä arkisen röntön ja kielen runollisuuden yhdistelmä on harvinaisen viimeistelty, koukuttava.

Koukkuja on muitakin.

Ani harvoin kehtaa sanoa ääneen olevansa kiinnostunut kirjailijan elämän ja tuotannon suhteesta. Nam Len novellien kohdalla niin on todettava.

Novellit piirtävät kuvia elämästä Teheranin meluisilla kaduilla, pienestä australialaisesta kalastajakylästä, venepakolaisten vaarallisesta merimatkasta Etelä-Kiinan merellä, Japanista Hiroshiman pommin aikaan.

Kirjailija on kertonut haastatteluissa, että hän karttoi pitkään etnisiä aiheita, koska pelkäsi leimautumista. Lopulta aihemaailma alkoi tuntua rehelliseltä sekä vastuulliselta ja samalla – kaikkein vaikeimmalta.

Myös ”Rakkaus, kunnia, sääli, ylpeys, myötätunto ja uhrimieli” -novellin kirjailijapoika painii etnisten aiheiden ja eletyn elämän tuskassa. Ystävä kertoo hänelle Nobel-kirjailija William Faulknerin neuvon: pitäisi kirjoittaa totuuksista, kuten rakkaus, kunnia, sääli…

On todellinen ilo, että myös Nam Le on antanut elämänkokemukselleen ja totuudelleen kaunokirjallisen muodon.