Ruotsalainen Swedewatch-järjestö selvitti kuudelta ruotsalaiselta kenkien maahantuojalta, miten ne seuraavat kengissään käytettyjen materiaalien ympäristövaikutuksia. Tietoa saatiin vaihtelevasti. Osa yrityksistä ei halunnut vastata kyselyyn ollenkaan.

Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty, mutta ruotsalaisilla maahantuojilla on vankka sija myös Suomen kenkämarkkinoilla. Tullin tilastojen mukaan Suomeen tuotiin viime tammi-lokakuussa Ruotsista kenkiä 39 miljoonalla eurolla, enemmän kuin mistään muusta maasta. Osuus on kuudennes kaikista tuoduista kengistä.

Suurin osa kengistä oli tuotu Suomeen Ruotsin kautta, mutta valmistettu muualla kuin Ruotsissa.

Tieto kiven alla

Swedewatch pyrki selvittämään kuuden yrityksen kenkien ympäristövaikutuksia. Kaksi yrityksistä on suomalaisistakin kenkäkaupoista tuttuja merkkejä, Ecco ja Vagabond, neljä taas laajempia jalkinealan yrityksiä.

Niistä Nilson Group omistaa useita kenkäkauppaketjuja, joista yhdellä, Dinskolla, on Suomessa 11 myymälää. Suomesta löytyy myös Nilson Groupiin kuuluvia Radical Sports- ja Nilson-myymälöitä.

Saksalaisen liikejätti ANWR:n pohjoismainen tytäryhtiö välittää kenkiä useille eri kenkäkaupoille, myös Suomeen. Tutkimuksessa olivat mukana myös norjalainen Eurosko ja ruotsalainen Scorett, jotka eivät toimi suoraan Suomen markkinoilla.

Swedwatchin tutkimista yrityksistä vain harvat tiesivät, mistä niiden tuotteissa käytetty nahka oli peräisin. Kenkäteollisuuden hankintaketjut ovat pitkiä ja maahantuojat olivat tavallisimmin yhteydessä joko kenkien valmistajaan tai kenkiä välittävään agenttiin.

Puhtaimmin paperein tutkimuksesta selvisi tanskalaisomisteinen Ecco. Se oli yrityksistä ainoa, joka asetti vaatimuksia myös alihankkijoidensa alihankkijoille. Se tunsi käyttämiensä materiaalien alkuperän parhaiten.

Suurin osa Ecco-kenkiin käytetystä nahasta tulee yhtiön omilta parkkaamoilta, jotka sijaitsevat Kiinassa, Alankomaissa, Thaimaassa ja Indonesiassa. Eccon mukaan niin sen eurooppalaisissa kuin aasialaisissakin parkkaamoissa toimitaan samojen standardien mukaan.

Toisaalta edes Ecco ei valvo koko pitkän alihankintaketjunsa toimia.

Ruotsalainen perheyritys Vagabond puolestaan ei suostunut vastaamaan kyselyyn lainkaan. Kenkiä välittävä ANWR totesi, ettei sitä edes kiinnosta selvittää kenkiensä ympäristövaikutuksia.

Parkitseminen ympäristölle pahinta

”Kenkäteollisuuden ympäristöriskit ovat pieniä, suurin rasitus Suomessa tulee lämmityksestä”, kertoo suomalaisen Sievi-jalkineen toimitusjohtaja Markku Jokinen.

Sievi on ensimmäinen eurooppalainen kenkävalmistaja, jolle on myönnetty ISO 14001 -sertifiointi. Se määrittelee yrityksen ympäristövaikutuksia.

”Sellaisia jätteitä, joita pitäisi toimittaa Riihimäen ongelmanjäteasemalle, syntyy aika vähän”, Jokinen jatkaa.

Suurin ympäristökuormitus johtuu kengissä käytetyistä materiaaleista, etenkin nahan parkitsemisesta. Turva- ja ammattijalkineisiin erikoistuneen Sievin käyttämät nahat tulevat samaan konserniin kuluvalta Lapuan nahalta. Myös sillä on ympäristösertifiointi.

Suurin osa kenkäteollisuudessa käytetyistä nahoista on kuitenkin peräisin maista, joissa parkkaamoiden ympäristövaikutuksiin ei kiinnitetä huomiota. YK:n ruoka ja maatalousjärjestö Faon mukaan maailman suurin nahantuottaja on Kiina.

Nahan parkitseminen on hidas prosessi, jossa kuluu paljon niin vettä kuin kemikaalejakin. Parkkaamoiden jätevesien kemikaalipitoisuudet ovat huomattavan suuria.

Yleisin parkituksessa käytetty kemikaali on kromisuola, mutta myös kasviperäisiä parkitusaineita voidaan käyttää. Nahan värjäysvaiheessa käytetään paljon suolaa. Vuotien parkitsemisessa syntyy myös paljon kiinteää jätettä.

Vierailijat eivät tervetulleita

Swedewatch-järjestö halusi tutkia ruotsalaiskenkiin nahkaa tuottavien parkkaamojen ympäristövaikutuksia myös paikan päällä. Se osoittautui vaikeaksi.

Kuudesta haastatellusta yrityksestä vain Nilson Group antoi tutkimuksen tekijöille käyttämiensä alihankkijoiden yhteystietoja. Tutkijat saivat alihankkijoiden kautta yhteyden kolmeen eri parkkaamoon, mutta kaksi niistä kieltäytyi ottamasta vieraita vastaan.

Toisen parkkaamon edustaja kertoi kieltäytymisen syistä sähköpostitse: ”Ympäristöasiat parkkaamolla eivät ole hyvin. Teemme työtä, jotta täyttäisimme eurooppalaiset vaatimukset. Kaikki ylimääräiset vaatimukset ostajilta aiheuttavat meille päänsärkyä ja ylimääräisiä kustannuksia. Siksi emme ota vastaan muita vieraita kuin ostajiamme, sillä he ymmärtävät olosuhteet, joissa toimimme.”

Pakistanissa sijaitseva Nilson Groupin alihankkijalle nahkoja toimittava parkkaamo sen sijaan päästi tutkijat vierailulle. Silti parkkaamoon tutustuminen oli vaikeaa.

Tutkijoille ei näytetty kaikkia tiloja, he eivät saaneet puhua työntekijöiden kanssa tai nähtäville kaikkea ympäristöasioihin liittyvää dokumentaatiota.

Vierailulla selvisi muun muassa se, että parkkaamona toimivalla yrityksellä oli lupa vain nahkatuotteiden valmistukseen, ei ympäristöä paljon pahemmin kuormittavaan nahan parkkaukseen.

Ja tämä oli siis tilanne ainoassa parkkaamossa, joka edes otti vieraat vastaan.

Vaikka tilanne parkkaamolla vaikutti olevan kaukana ihanteellisesta, Swedewatch kiittelee raportissaan Nilson Groupia avoimuudesta.

Nilson Group julkaisi Swedewatchin raportin ilmestymisen jälkeen oman kestävän kehityksen raporttinsa. Siinä ei erikseen mainita nahan parkitsemiseen liittyviä ympäristökysymyksiä.

Kuluttajaa ei kiinnosta

Suurin osa niin kenkäteollisuudesta kuin parkkaamoistakin sijaitsee kehitysmaissa. Niillä on monen maan taloudessa merkittävä rooli.

Esimerkiksi Keniassa hallitus toivoo nahkateollisuudesta vauhdittajaa talouskasvulle. Maataloustuotteista saatavista tuloista neljä prosenttia saadaan jo nyt vuodista ja nahoista. Nahkateollisuuden vienti on kasvussa ja maahan on rakennettu uusia parkkaamoita.

Pakistanissa puolestaan nahka on tekstiilien jälkeen toiseksi tärkein vientituote: sen arvo on seitsemän prosenttia maan kokonaisviennistä. Pakistanin asenne parkkaamoihin on kahtalainen – toisaalta halutaan hillitä niiden ympäristöhaittoja, toisaalta taas varmistaa, että tuotteiden hinnat pysyvät kilpailukykyisinä.

Vaikka Euroopassa nahkateollisuuden ja parkkaamojen päästöjä säädellään tarkkaan, eurooppalaiskenkien ympäristövaikutukset ulottuvat hankintaketjujen kautta ympäri maailmaa.

Swedewatchin mukaan yksi syy yritysten tietämättömyyteen ovat kuluttajat. Vain yksi haastatelluista yrityksistä kertoi kuluttajien joskus kysyneen tarkempia tietoja kenkien alkuperästä.

Suomi kävelee kiinalaiskengissä

Suomeen tuotiin kenkiä 221 miljoonalla eurolla viime vuoden tammi-lokakuussa. Kolmasosa jalkinetuonnista oli Kiinassa valmistettuja kenkiä. Niistä osa tuotiin Suomeen suoraan Kiinasta, osa muiden maiden kautta.

Tilastot eivät kerro, kuinka monta kenkäparia 221 miljoonaan euroon mahtuu. Koska Kiinan-tuonti on pääasiassa halpatuontia, useammassa kuin joka kolmannessa suomalaisjalassa lienee tänäänkin kiinalainen kenkä.

Toiseksi eniten tuotiin Vietnamissa valmistettuja kenkiä. Myös Vietnam on tyypillisesti halpatuontimaa. EU on säädellyt kiinalais- ja vietnamilaiskenkien tuontia viime vuosina niin sanotuilla polkumyyntitulleilla. Niistä ollaan nyt luopumassa.

Suomalaiset eivät ole suinkaan ainoa kiinalaiskengissä kulkeva kansa. Kiinan arvioitiin vuonna 2008 tuottaneen 70 prosenttia kaikista maailmassa valmistetuista kenkäpareista.

Suomen oma jalkinevienti viime tammi-lokakuussa oli arvoltaan 69 miljoonaa euroa, eli vajaa kolmannes tuonnin arvosta. Kenkäkaupan kokonaismarkkinat Suomessa ovat noin 550 miljoonaa euroa. PL.