Muutama vuosi sitten Pohjalaisen rikostoimittaja opetti minulle kilikalikeikan käsitteen. Tyypillinen kilikalikeikka menee näin: miesvaljakko räsäyttää kioskin ikkunan pirstaleiksi vaikkapa läheltä löytyvällä pyörätelineellä ja anastaa pari mäyräkoirallista Karhua sekä kartsan Mallua.

Kilikalikeikkaa määrittää yhtäkkisyys ja välittömien tarpeiden tyydyttäminen. Varastettu tavara on kuin take away -muonaa, joka nautitaan heti läheisessä puistossa.

Nicaraguassa välittömiä tarpeita olisi huomattavasti Suomea enemmän. Kilikalikeikat ovat silti harvassa. Tunnusmerkit täyttää lähinnä automurto, jossa voro särkee auton ikkunan. Tällaiseen hätäratkaisuun turvautuvat ovat heitteille jääneitä nuorukaisia, jotka tarvitsevat pikaisesti lisää alkoholia tai liimaa, usein nälän tunnetta turruttaakseen.

Yleensä ajoneuvo saa kilikalikeikkaa hienostuneemman ja äänettömämmän kohtelun. Varkaiden ammattimaisuutta ilmentää tilaustyönä tehty varkaus, joka on Nicaraguassa yhtä tunnettu käsite kuin kilikalikeikka Suomessa. ”Tilausvarkauden” kohteeksi joutunut menettää esimerkiksi autonsa vilkun, peilin tai ovenkahvan. Tilaaja on usein varaosaa etsivä mekaanikko.

Jos ryöstetty omaisuus ei päädy suoraan mekaanikon käsiin, se löytää uuden omistajan Keski-Amerikan suurimmalla torilla, mercado Orientalilla. Kaupunkilegendan mukaan torin sokkeloisilta, päättymättömän tuntuisilta kujilta saa kaikkea unilääkkeistä ihmiselimiin.

Ostoshelvetissä majailevat myös maan taskuvarkaat. Juuri tämä porukka on Nicaraguan kilikalijoukko. Jos päivän taskusaalis jää laihaksi, nämä pienestä pitäen torin kujilta elantonsa hankkineet nuorukaiset murtautuvat yöllä hätäpäissään autoon tai kioskiin.

Juuri he jäävät usein myös kiinni rysän päältä. Niinhän se on myös Suomessa: Reiska ja Kalle yhytetään yleensä parin korttelin päässä R-kioskilta.

Syrjäytyneet ja köyhät kilikalikeikkailijat ovat lopulta rosvouden jäävuoren huippu. Isoimmat tuhot tekevät ammattirikolliset. Nicaraguassa heihin tavataan laskea tilausvarkauksien tekijät, mutta myös monet liikemiehet sekä aivan erityisesti poliitikot, jotka kohtelevat valtiota kuin ryöstösaalistaan.

Oikeus ei kuitenkaan ole kaikille sama. Kun kilikalikeikkailijat viruvat putkassa, ammattirikolliset kalastelevat rauhassa isommilla apajilla yhteiskunnan eri tasoilla. He joko osaavat suojautua tai heitä suojellaan paremmin.

Lopulta köyhä siis joutuu hyväosaista helpommin edesvastuuseen. Johtuneeko se ammattitaidon puutteesta vai mistä?

Kirjoittaja työskentelee Kepan kehityspoliittisena tiedottajana Nicaraguassa.