”Järvi ei ole koskaan aikaisemmin kuivunut kokonaan”, Ali Abdalah Kumenga sanoo ja osoittaa suoniittyä muistuttavaa Majuni-järveä kaakkoistansanialaisessa Mihumon kylässä.
”Nuoruudessani järvestä sai kalaa vuoden ympäri”, hän lisää.
Nyt on heinäkuu ja kuivuutta edessä reilut kolme kuukautta.
Ilmastonmuutos tai ei, kylässä on muutosta ilmassa. Mihumon asukkaita koulutetaan mittaamaan metsien hiilivarantoja. Angain kylämetsäalueen omistajiin kuuluvien kyläläisten odotetaan hyötyvän kansainvälisen ilmastopolitiikan mekanismeista. Ne tähtäävät kehitysmaiden metsäkadosta ja metsien heikkenemisestä aiheutuvien kasvihuonepäästöjen vähentämiseen.
Viisastenkivi, jonka toivotaan vähentävän maaseutuväestön köyhyyttä ja edistävän luonnon monimuotoisuutta, on nimeltään REDD (Reduced Emissions from Deforestation and Forest Degradation).
REDD:n odotetaan myös torjuvan ilmastonmuutosta ja auttavan kehitysmaita sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Mekanismista on määrä sopia Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa.
”Puhumme mahdollisuudesta, sillä varmuutta rahoituksesta ei vielä ole. Saadakseen korvauksia metsäkadon hillitsemisestä kylien tulee voida osoittaa, kuinka paljon metsien tila on parantunut. Kaikki perustuu mittauksiin”, kertoo Eliakimu Zahabu, Sokoinen yliopiston metsätieteiden lehtori ja osallistavien mittausmenetelmien uranuurtaja.
Kyläläiset mittaamaan puitaan
140 000 hehtaarin Angai on Tansanian suurimpia kylämetsäalueita. Aluetta ympäröivissä kolmessatoista kylässä järjestettävien koulutusten tavoitteena on mitata metsäalueen nykyinen hiilivaranto ja kouluttaa kyläläisten ryhmiä tarkkailemaan muutoksia varannossa. Mihumon kylässä koulutuksesta vastaa Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke.
”Puut syövät hiiltä. Mitä suurempi puu, sitä enemmän hiiltä siinä on”, Zahabu selittää paikallisen peruskoulun luokkahuoneeseen kokoontuneelle ryhmälle.
Zahabu kertoo, että hiilensidonnan kannalta olennaista on puiden määrä ja koko. Osallistujat laskevat perustamiensa koealojen puut, mittaavat niiden läpimitan ja korkeuden. Mittanauhan ja korkeusmittarin lisäksi tehtävään tarvitaan GPS-paikannin.
Yksinkertaisen teknologian ja paikallisten ihmisten osallistamisen ansiosta menetelmä on kustannustehokas.
”Ensimmäisen vuoden aikana järjestettävä koulutus maksaa lähes saman verran kuin ammattilaisten palkkaaminen koealojen perustamiseen. Seurantavaiheessa kustannukset puolestaan laskevat jopa kymmenesosaan”, Zahabu sanoo.
Kyse on kuitenkin muustakin kuin kustannustehokkuudesta.
”Kyläläiset omistavat nämä metsät. Osallistumalla mittauksiin ja tarkkailuun he valvovat omaisuuttaan ja todennäköisesti myös hyötyvät siitä enemmän”, Zahabu korostaa.
Metsien suojelemisesta palkittava
Ideatasolla REDD on yksinkertainen, mutta käytännössä mekanismiin liittyy valtavia haasteita.
Hiilensidonnan mittaaminen on parhaimmillaankin epätarkkaa. Vielä vaikeampaa on arvioida muutoksia hiilivarannoissa. On myös kyseenalaista, auttaako ilmastorahoitus kehitysmaita puuttumaan metsäkadon ja metsien heikkenemisen taustatekijöihin.
”Ilmastonäkökulma ei tuo tähän keskusteluun juuri mitään uutta”, korostaa Simon Milledge, Norjan ja Tansanian välisen ilmastoyhteistyön parissa työskentelevä konsultti. ”Omavaraisviljely, kaupallinen maataloustuotanto, metsäpalot, polttopuun kerääminen, puuhiilen valmistus ja laittomat hakkuut ovat metsäkadon merkittävimmät taustatekijät Tansaniassa”, hän lisää.
”REDD on yksi työkalu muiden joukossa”, myöntää Tanzania Forest Conservation Groupin (TFCG) Nike Doggart. Hänen mukaansa korvaukset kannustavat parhaimmillaan ihmisiä luopumaan lyhytnäköisistä käytännöistä, mutta tie on pitkä.
”Vuosia olemme vakuuttaneet ihmisille, että he saavat itse päättää luonnonvarojensa käyttämisestä. Monet eivät vieläkään ole hyötyneet tästä oikeudesta. Nyt pyydämme heitä suojelemaan metsiään. Meidän on edettävä hitaasti ja oltava varmoja siitä, että tällä kertaa ihmiset palkitaan”, selittää kansallisen REDD -työryhmän jäsen Gerald Kamwenda.
Metsiä poltetaan pelloksi
Eräs osallistavan metsätalouden suurimmista haasteista on ollut metsistä saatavien tulojen hallinta. REDD ei tässä suhteessa ole poikkeus.
”On olemassa suuri vaara, että rahoitus koituu lähinnä paikallisten eliittien hyväksi”, Nike Doggart sanoo.
”Itse pyrimme toimimaan ruohonjuuritasolla, emme ainoastaan paikallisten johtajien kanssa.”
Hyötyjen ja kustannusten jakautuminen paikallistasolla on keskeinen teema Tanzania Forest Conservation Groupin suunnittelemissa REDD-pilottihankkeissa. REDD edellyttää hyvää hallintoa myös kansallisella tasolla.
”Tansania tarvitsee uskottavan suunnitelman. Sen täytyy määritellä metsiensä hiilivarannot, valvoa niissä tapahtuvia muutoksia sekä hallinnoida saamiansa varoja oikeudenmukaisella ja läpinäkyvällä tavalla. Maa kilpailee rahoituksesta muiden kehitysmaiden kanssa”, Simon Milledge tähdentää.
Norja tukee Tansanian REDD-valmisteluja kaikkiaan 80–100 miljoonalla dollarilla viiden vuoden ajan.
”Suomi vielä tarkkailee tilannetta”, kertoo Tansanian suurlähetystön metsäneuvonantaja Merja Mäkelä.
Osana metsäsektorin yhteistyötään Suomi rahoittaa kansallisen metsäinventoinnin tekemistä Tansaniassa vuoteen 2011 mennessä. Inventointi tuottaa tietoa metsien tilasta ja niiden kehityksestä, myös hiilivarantojen osalta. Yhtenä tavoitteena on määritellä vertailukohta, joka tulevaisuudessa auttaa seuraamaan hiilivarantojen kehitystä.
Angain kylämetsäalueella metsiä uhkaavat pääasiassa kaskiviljely ja metsäpalot. Ilman lannoitteita ja nykyaikaisia viljelymenetelmiä kyläläiset joutuvat raivaamaan uusia peltoja joka vuosi. Hiilivarannot eivät ole päällimmäisenä mielessä, kun köyhyys pakottaa keskittymään ruoan hankkimiseen.
”Kaikilla on nälkä. Sadetta on tullut heikosti tänä vuonna”, kertoo Mihumon kylässä järjestettyyn koulutukseen osallistunut Rehema Mpotite. Viesti on selkeä. Kyläläiset ovat ensisijaisesti ilmastonmuutoksen uhreja.
REDD
Trooppisten metsien suojelun REDD-ohjelma on keskeisellä sijalla tämän syksyn ilmastoneuvotteluissa. Ohjelma syntyi Montrealin ilmastokokouksessa 2005. Balin ilmastokokouksessa 2007 REDD laajeni REDD-plussaksi, kun toimintaohjelmaan kirjattiin päästöjen vähentämisen rinnalle lause ’suojelun, kestävän metsien hoidon ja metsien hiilivarantojen lisäämisen rooli kehitysmaissa’. EU ei ole sisällyttänyt metsähankkeita päästökauppaohjelmiin. Sen sijaan kansainväliset rahoituslaitokset, YK ja jopa kansalaisjärjestöt ovat suunnitelleet REDD-ohjelmia useiden kehitysmaiden kanssa. Osa kansalaisjärjestöistä on ollut huolissaan siitä, hyödyttääkö REDD lopulta paikallisväestöä vai pelkästään yrityksiä.
Timo Kuronen
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2009.
Muut Kumppani-lehden linkit
- Eija-Riitta Korhola ja Leo Stranius taittavat peistä ilmastolaista
- Pallo jalassa – ilmastonmuutos ahdistaa
- Ilmastonmuutoksen kourissa – Nicaragua, Thaimaa ja Turkki
- REDD pelastaa metsää, mutta kenen hyväksi?