Ei ole helppoa koota kuvaa kuvitteellisesta maailman keskivertokansalaisesta. Yksinkertaisetkin kysymykset ovat vaikeita. Kuten: onko hän mies vai nainen?
Sukupuolijakauma menee maailmassa varsin tasan miesten ja naisten kesken. Poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, mutta naiset elävät pidempään. Miehiä on hieman enemän kuin naisia lähes kaikissa ikäkategorioissa, keskimäärin 1,01 miestä yhtä naista kohti. Mies siis.(1)
Maalta vai kaupungista?
Keskivertomiehemme on työikäinen eli kuuluu ikäryhmään 15–65. Maailman kaikkien kansalaisten mediaani-iäksi on laskettu 28,4 vuotta. Olkoon miehemme siis 28-vuotias.(1)
Yhtä kiperä on kysymys asuinpaikasta: asuuko hän maalla vai kaupungissa? Useiden tilastojen mukaan tilanne on tällä hetkellä varsin tasan. Maailmassa on juuri ylittymässä suuri kynnys: ihmiskunnan enemmistö keikahtaa maaseudulta kaupunkilaisten puolelle. YK:n tilastoissa määrät olivat viime vuonna tasan, ja koska kaupungistuminen jatkuu kovaa vauhtia, oletetaan, että miehemme on kaupunkilainen.(1,3)
Jos mies asuisi maailman suurimmassa kaupungissa, hän olisi tokiolainen. Ja jos tiheimmin asutetussa, hän asuisi Mumbaissa. Mutta hän ei voi olla muuta kuin kiinalainen. Maailmassa on 6,8 miljardia ihmistä ja heistä 1,3 miljardia asuu Kiinassa.
Miehemme koti on siis Kiinan suurin ja maailman seitsemänneksi suurin kaupunki Shanghai, jossa asuu hänen lisäkseen 14,9 miljoonaa ihmistä.(1) Väestötiheys on 2 603 henkeä neliökilometrillä.(4)
Koska suosituin kiinalainen sukunimi on Chen ja etunimi Wen, olkoon miehemme Wen Chen.
Kahden lapsen isä Shanghaista
Tilastojen mukaan maailman naiset synnyttävät keskimäärin yli kaksi lasta. Herra Chenillä on puoliso, ja pariskunta saa kaksi lasta. (1,2)
Kaksi lasta ei ole Kiinassa hyvä juttu. Tosin yhden lapsen politiikkaa on höllennetty 1990-luvulla, ja nykyisin ainoina lapsina syntyneet vanhemmat saavat hankkia kaksi jälkeläistä.
Tilastojen perusteella keskivertoihmisemme Wen Chen ei valitettavasti ole ainoa lapsi. Hänen ”ylimääräinen” lapsensa ei siis saa päiväkotipaikkaa, ei ole oikeutettu käymään koulua, eikä saa aikuisena välttämättä työtä tai sosiaaliapua. Paitsi jos vanhemmat rekisteröivät lapsen sosiaalisella ylläpitomaksulla, joka on noin 15 000 euroa.(4)
Ikävä kyllä, Wen Chenillä ei ole siihen varaa. Hän tienaa yli 2,50 dollaria, mutta alle 10 dollaria päivässä. Enimmillään Chenillä on siis noin 224 euron kuukausitulot. Maailmanpankin tilastoissa köyhyysrajana pidetään nykyään 1,25 dollaria päivässä. Jos köyhyysraja olisi 10 dollaria päivässä, noin 80 prosenttia maailman väestöstä olisi köyhiä. Suhteellisesti ottaen Wen Chenillä menee hyvin. Hän kuuluu maailman paremmin tienaavien puoliskoon, sillä melkein puolet maailman väestöstä elää alle 2,50 dollarilla päivässä.(2)
Wen Chen puhuu äidinkielenään mandariinikiinaa eli on ilmeisesti alunperin kotoisin muualta kuin Shanghaista, jossa puhutaan paikallista wu-kiinan murretta.(1,4) Todennäköisimmin hän on lähtöisin maaseudulta Henanin maakunnasta. Maailmassa on vain kymmenen valtiota, joissa asuu enemmän ihmisiä kuin yli 97 miljoonan ihmisen Henanissa.
Herra Chen on lukutaitoinen ja käynyt koulua kuusi vuotta.(5) Korkeampaa koulutusta hänellä ei ole.C
Chen käy palkkatöissä kuten 79 prosenttia yli 15-vuotiaista. Hän ei työskentele harmaalla sektorilla.(2) Työtä hän tekee maanviljelyn parissa. Hei, mutta hetkinen, hänhän asuu kaupungissa… Vaikka tilastojen mukaan yli puolet maailman ihmisistä on nyt kaupunkilaisia, suurin ammattiryhmä on yhä maanviljelijä. Palvelusektori on jo noussut lähes samoihin lukuihin.(1)
Ravintoa Wen Chenille riittää 2 798 kaloria päivässä. Jos hän on raavas mies ja tekee fyysistä työtä, se ei ole tarpeeksi. Rasvaa on tarjolla 78 grammaa päivittäin, aika tarkkaan juuri sopivasti. Nälkää hän ei näe.(6)
Hän saa juoda puhdasta vettä, kuten 83 prosenttia maailman ihmisistä.(2) Hänellä on ollut osan elämästään jonkinlainen käymälä tai vessa käytössään. Vielä 1990-luvun alun keskivertoihmisellä ei käymälää olisi ollut, nyt niitä on 57 prosentilla maailman ihmisistä.(2) Chenin lasten synnytyksissä on avustanut koulutettu kätilö.(3) Hänen lapsensa on rokotettu tuhkarokkoa, kurkkumätää, hinkuyskää ja jäykkäkouristusta vastaan.(2)
Melko onnellinen lihansyöjä
Wen Chenin kotikaupungissa Shanghaissa on rakennustyömaita kaikkialla, sillä kaupungissa rakennetaan enemmän kuin missään muualla maailmassa. Ilmansaasteiden määrä ylittää kansainväliset standardit nelinkertaisesti. Tavallisimmin kaupunkilaiset liikkuvat jalan, polkupyörällä tai bussilla, mutta yksityisautojen määrä lisääntyy koko ajan räjähdysmäisesti.
Wen Chen ei omista minkäänlaista moottorikulkuneuvoa. Hänellä ei ole omaa kännykkää eikä tietokonetta, mutta televisio kotoa löytyy.(2) Hän käy elokuvissa kaksi kertaa vuodessa.
Hän on melko onnellinen (”quite happy”)(7) mutta antaisi toisaalta elämälleen vain arvosanan kuusi asteikolla nollasta kymmeneen.(8)
Koska tämä ajatusleikki keskivertokansalaisesta piirtyy maailmanlaajuisten tilastojen perusteella, Wen Chen on kristitty, kuten 33 prosenttia maailman ihmisistä.(1) Se tekee hänestä varsin poikkeuksellisen shanghailaisen, sillä uskontojen harjoittaminen Kiinassa on ylipäänsä harvinaista, ja kristittyjä on vain 3–4 prosenttia kiinalaisista. Herra Chen ei kuitenkaan käy kirkossa usein.(7)
Vuodessa Wen Chen syö 40 kiloa lihaa, 19 kiloa kalaa, 146 kiloa vihanneksia, 54 kiloa hedelmiä ja juo kilon paketin verran kahvia sekä 4,3 litraa alkoholia. Keskivertosuomalainen juo alkoholia yli kaksi kertaa enemmän, 10,4 litraa vuodessa. Herra Chen ei tupakoi toisin kuin 42 % maailman miehistä.(10)
Wen Chenin odotettavissa oleva elinikä on 65 vuotta.(9) Seitsemän vuotta elämästään hän sairastaa. Hänellä ei ole HI-virusta. Hän kuolee aikanaan, sitten 65-vuotiaana, sydän- tai verisuonitautiin.
1 Cia World Factbook 2009
2 The World Bank: World Development Indicators 2008
3 UNFPA: State of World Population 2008 4 Wikipedia
5 UNESCO/nationmaster.com
6 UN Statistical Yearbook 2006
7 World Values Survey/nationmaster.com
8 World Database of Happiness/nationmaster.com
9 UNCTAD Handbook of Statistics 2008
10 Who Statistics 2009
Voiko maailmanlaajuisiin tilastoihin luottaa?
Miten uskottavina koko maailmaa koskevia tilastoja voi ylipäänsä pitää? Helsingin yliopiston tilastotieteen professori Risto Lehtonen pitää kaikkein luotettavimpina eri maiden virallisen tilastotoimen tuottamia väestötilastoja. Niillä on pisin perinne useimmissa maissa.
”Vuotuisiin väestötilastoihinkin sisältyy virhelähteitä kuten maahan- ja maastamuutosta johtuvaa yli- ja alipeittoa. Maailmassa on alueita, joissa esimerkiksi kaikkia syntymiä, kuolemia ja maahanmuuttoja ei ole tilastoitu”, Lehtonen sanoo.
Ylipäänsä maiden välillä on vaihtelua tilastojen luotettavuudessa. Kaikissa maissa tilastointi ei ole vielä täysin kehittynyttä. Lehtosen mukaan kansallisia tilastovirastoja ja kansainvälisiä organisaatioita kuten YK, OECD ja WHO voi kuitenkin pitää aika luotettavina.
Isoissa koko maailmaa koskevissa yhdistelmätilastoissa voi olla lähinnä se ongelma, että kaikki tiedot eivät ole vertailukelpoisia. Esimerkiksi kulutustilastoihin liittyy toinenkin ongelma.
”Autojen määrä maassa voi olla luotettava tilasto, jos autot pitää rekisteröidä. Epävarmemmaksi menee, kun puhutaan kännyköistä tai televisioista. Osa kulutustilastoista perustuu otosaineistoihin ja kyselytutkimuksiin, ja niihin sisältyy otannasta johtuvaa satunnaisvaihtelua. Sitä tosin voidaan hallita tilastotieteen menetelmillä esimerkiksi laskemalla tiedoille virhemarginaaleja.”
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2009.