I like to move it move it, yeah I like to move it! Televisiomainos pauhaa nairobilaisessa keskiluokan kodissa. Nelivuotias tyttö laulaa musiikin mukana ja ottaa pieniä tanssiaskeleita paikallaan, polvet rennosti koukussa ja kädet rytmiä taputtaen.
Mainoksen lopuksi miehen ääni kysyy kärkevästi: Can you dance? Osaatko tanssia?
Nelivuotias tästä tuskin loukkaantuu, mutta moni vanhempi kenialainen ei usko korviaan. Jokaiselle itseään kunnioittavalle kenialaiselle ilmiselvä tanssitaito uskalletaan kyseenalaistaa, ja vieläpä kansallisella televisiokanavalla!
Kyse on Kenian kaikkien aikojen ensimmäisestä tanssitosi-tv:stä. Formaatissa etsitään maan parasta tanssiduoa niiden satojen tanssijatarjokkaiden joukosta, jotka taannoin jonottivat Nairobin kaksipäiväisiin koe-esiintymisiin. Heidän rytmitajuaan tai -tajuttomuuttaan kenialaiset saavat nyt arvostella jokaisena lauantai-iltana seuraavien kolmen kuukauden ajan.
Tanssitosi-tv-formaattiin kulminoituu jotain hyvin olennaista kenialaisista ja tanssimisesta. Jokainen kenialainen nimittäin osaa tanssia, ainakin jos asiaa kysyy heiltä itseltään – jotkut vain paremmin kuin toiset.
Tähän saakka tämä on ollut ääneen sanomaton totuus, mutta nyt sitä toistetaan kansallisella televisiokanavalla joka viikko: kenialaiset uskottelevat, että tanssimisessa on kyse hauskan pitämisestä. Perimmäinen kysymys kuitenkin on, kuka on toista parempi ja kuka kaikkein paras.
Paradoksaalista tästä tekee se, että kenialaiset vannovat kilpailuhengestään huolimatta eräänlaisen yleiskenialaisen tanssityylin nimeen. Allekirjoittaneelle kenialaistyylin olemassaolo selvisi erään tutuntutun häissä.
”Look, even she does it the Kenyan way”, eli jopa hän tanssii kenialaisittain, kuiskivat ne, jotka mieluummin panivat muiden häävieraiden tanssitaitoja paremmuusjärjestykseen kuin antautuivat itse maanmiestensä ja -naistensa arvosteltaviksi.
Tyylin perusta ovat koukistetut polvet ja 90 asteen kulmaan kylkiä vasten nostetut kädet; jalat tallaavat rytmiä.
Koko ajan on muistettava myös, ettei kyse ole mahdollisimman isoista liikkeistä vaan rytmistä, tahdista ja rentoudesta. Niitä kenialaiset oppivat kunnioittamaan viimeistään nelivuotiaina, alkaessaan tanssia ja laulaa television musiikkiohjelmien mukana.
Käytännössä kenialaisten pinnan alla kytevän tanssikilpailuhengen ja yleiskenialaisen tanssityylin olemassaolon on tähän saakka voinut todeta lauantai-iltaisin minkä tahansa nairobilaisklubin tanssilattialla.
Paikalliset eivät ole astuneet lattialle varpaallaankaan, ennen kuin siellä on ollut joku muukin. Joku ehkä sanoisi, että he ovat ujoja, mutta itse olen eri mieltä.
Eivät kenialaiset arkuuttaan tanssilattian täyttymistä odota. He odottavat siksi, että vasta, kun tanssilattialla on muita, siellä voi aloittaa kilpailun siitä, kuka hallitsee kenialaisen tyylin muita paremmin.
Mutta nyt – lauantai-iltojen koreografia on muuttumassa, kiitos Kenian ensimmäisen tanssitosi-tv:n.
Kun kenialaiset tästä lähtien voivat lauantai-iltaisin ennen klubille lähtöä todistella itselleen, kuinka paljon tosi-tv-tanssijoita paremmin he hallitsevat rytmin, tahdin ja rentouden, heidän ei klubeilla enää tarvitse nokittaa muita tanssilattian tähtiä.
Sen sijaan he voivat uskaltautua tanssilattialle vaikka yksin. He voivat unohtaa yleiskenialaisen tanssityylin, luottaa omaansa ja antaa rytmin viedä.
I like to move it move it, and yes, I can dance.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 7-8/2009