DANA SMILLIE
Alaa Al-Aswani on kairolainen hammaslääkäri – ja menestyskirjailija.
”Sanotaan vaikka, että nainen pettää aviomiestään. Jos et ymmärrä kirjallisuutta, ajattelet ehkä, että ’hän on huora’. Jos tiedät kirjallisuudesta, kysyt ehkä: ’miksi?’ Ja jos olisit kyseisen naisen asemassa, tekisit ehkä samoin. Kirjallisuus saa meidät kyseenalaistamaan asioita – se tekee meistä inhimillisempiä”, kuvailee Alaa al-Aswani Daily News Egypt -lehden haastattelussa.
Juuri tuollaisesta inhimillisyyden värikkäästä mosaiikista kertoo Yacoubian talon tarinat, al-Aswanin toinen romaani. Se valottaa modernia egyptiläiselämää rakennuksessa elävien ihmisten kautta.
Alaa al-Aswani on kairolainen hammaslääkäri, poliittiseen muutokseen tähtäävän Kefaya-liikkeen perustajajäsen ja – menestyskirjailija.
Vuonna 2002 alun perin arabian kielellä ilmestynyt Yacoubian talon tarinat oli myydyin kirja Egyptissä vuonna 2002 sekä 2003 – ja se on käännetty jo 23 kielelle. Teoksen pohjalta on tehty myös tv-sarja ja keväällä Suomessakin esitetty, kallein Egyptissä koskaan tehty elokuva Yacoubia – talo Kairossa.
Lihallista nautintoa ja metakkaa
Yacoubian talon tarinat sitoo sisältönsä taloon ja sen asukkaisiin. Fiktiivinen talo, arkkitehtoninen mestariteos, rakennettiin miljonääri Hagop Yacoubianin toimesta 1943. Vuosien ajan se oli eliitin rakennus.
Vuoden 1952 vallankumous käänsi kuitenkin kaiken päälaelleen ja talo pääsi rapistumaan. Juutalaiset ja ulkomaalaiset lähtivät Egyptistä ja hylättyihin taloihin muutti asevoimien henkilöstöä.
1970-luku maallisti rakennusta edelleen: kun varakkaimmat kairolaiset lähtivät uusiin kaupunginosiin, asuntoja vuokrattiin köyhille maalaisille tai Persianlahden maista tuleville turisteille. Lopulta talon kattokin, entinen säilytystila, oli elämällä kansoitettu.
Mutta, muistattehan: tämä kaikki on fiktiota! Ja tämä talo Wist al-Baldissa, kaupungin vanhassa hiljentyneessä keskustassa, jossa sinnittelevät enää viimeiset juottolat: se on metafora kairolaiselle tai laajemmin egyptiläiselle elämäntavan muutokselle aikain saatossa. Tämä on fiktiota ja ironiaa.
Elämä talossa on yhtä lihallista nautintoa, lempeä ja metakkaa, vesipiippuja ja punattuja huulia.
Erilaiset yhteiskuntaluokat elävät Yacoubian talon eri kerroksissa. Insinööri Zaki al-Dasuqi miettii lähinnä sitä, miten naisten s-kirjaimen perusteella voi arvioida heidän kiihkeyden tasonsa – ja naisia hänellä on paljon. Ovivahdin poika Taha haluaa poliisiksi ja piireihin.
Ökyrikas hadzi Muhammed Azzam lipuu punaisella mersullaan korruption keskellä, kauneushoitolan ja kauppojen välillä, ja hypistelee meripihkaista rukousnauhaansa takapenkillä.
Kun tosi ja keksitty sekoittuvat
Romaanin maailma ja kieli on käsittämättömän mehevää ja rikasta. Hyvin roisia kaunokirjallisuutta. Ja silti kirjailija al-Aswani on saanut romaanillaan lukijat hämilleen: nimittäin Yacoubian talo on olemassa, se sijaitsee Kairon keskustassa samassa osoitteessa kuin romaanissakin.
Ja lisäksi, kirjailijalla itsellään on ollut ensimmäinen hammaslääkärin vastaanottonsa kyseisessä osoitteessa, Yacoubian talon ensimmäisessä kerroksessa.
Romaanin talo näyttää kylläkin erilaiselta kuin todellinen talo. Kirjailija on yhtä kaikki joutunut monenlaisten syytösten kohteeksi, fiktio ja fakta sekoittuvat ihmismielissä niin helposti: todellisen Yacoubian talon asukkaat ovat mieltäneet romaanin heidän yksityisyyttään ja ihmisarvoaan loukkaavana.
Daily News Egyptin mukaan al-Aswani on kuitenkin onnistunut tähän mennessä välttämään syytteet kertomalla, että romaanin henkilöt eivät perustu yhteenkään olemassa olevaan ihmiseen, vaan henkilöhahmot ovat pikemminkin monien ihmisten inspiroimia.
Ja kuten Alaa al-Aswani lisää egyptiläislehden haastattelussa: ”Yacoubian taloja on Kairossa kolme ja Beirutissa kaksi, eikä yksikään niistä ole romaanissa kuvatun kaltainen.”
Kurkistus arabitodellisuuteen
Romaanin vahvat ja erilaiset henkilöhahmot luovat tunteen värikylläisestä todellisuudesta. Sisältö on monella tavalla vallankumouksellista. Alaa al-Aswani kertookin Daily News Egyptin haastattelussa, että hänen tavoitteenaan on tuoda romaanissa julki niitä ”saudi-islamin” ja yhden puolueen vallan mukanaan tuomia suvaitsemattomuuden muotoja, jotka eivät alkujaan ole kuuluneet arabimaailman perinteisesti liberaaleihin piirteisiin.
Itse romaanin korruptoituneessa ja epädemokraattisessa todellisuudessa on myös pahan alku ja juuri: fiktiivinen patrioottinen puolue.
Suvaitsemattomuus on al-Aswanin mukaan epäegyptiläistä ja ottanut maan ja kulttuurin haltuunsa kuin tauti. Ennen muslimit, kristityt ja juutalaiset elivät Kairossa harmonisemmin ja vailla epäluuloja.
Kouriintuntuvana esimerkkinä epäluuloista romaanissa on homoseksuaalinen hahmo, jonka avulla al-Aswani koettaa ravistella tabuja, jotka leimaavat nykyisten arabihomojen yhteisöjä. Hän haluaa tuoda homot esiin ihmisinä, ei stereotyyppisinä, ei pahoina ja eksyneinä.
”Yksi kirjallisuuden tärkeimmistä tavoitteista on tehdä ihmiselämä ymmärrettävämmäksi.”
Tuossa epärasistisessa ja erilaisten ihmisten elämää kunnioittavassa tehtävässä romaani onnistuu mainiosti.
Se saa ensimmäisiltä sivuilta lähtien lukijansa hyppäämään niin vahvasti todellisuuteensa, että erilaisten ihanien, hyvien, hömppien, ristiriitaisten Yacoubian talon asukkaiden vierellä haluaa elää pahaa todellisuutta vastaan. Haluaa välillä niin paljon, että ei ihme, jos romaani tuntuu tosielämältä.
Yacoubian talon tarinat (WSOY) ilmestyy suomeksi elokuussa 2009.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 7-8/2009