Venezuelan presidentti Hugo Chávez on ehdottanut Amerikkojen bolivarilainen vaihtoehto -järjestön (Alba) maille uutta yhteistä virtuaalivaluuttaa, sucrea.
Albaan kuuluvat Bolivia, Honduras, Nicaragua, Kuuba ja Venezuela sekä pienet Karibian saarivaltiot Dominica, Saint Vincent ja Grenadiinit. Ecuador on mukana tarkkailijana. Chávezin ehdottaman rahayksikön nimi, sucre, on sama kuin Ecuadorin vuonna 2000 käytöstä poistuneen valuutan.
Uuden virtuaalisen sucren lähin vertailukohde voisi olla euro. Vuonna 1979 luotu Euroopan valuuttajärjestelmä (EMS) edellytti, että alueen valuutoille määritellään täsmällinen arvo, jonka heilahtelu pidetään kurissa. Euroopan komissio – Alballa ei ole vastaavaa elintä – viitoitti kolmivaiheisen tien uuteen valuuttajärjestelmään. Pääoman liikkumisen esteet poistettiin 1990. Euroopan keskuspankki EKP perustettiin 1998. Euron vaihtokurssit alueen valuuttoihin nähden määriteltiin 1999.
Euron käyttöönotto edellytti, että jäsenmaat täyttävät vuoden 1992 Maastrichtin sopimukseen kirjatut lähentymiskriteerit. Sen jälkeen euroalueen 16 valtion tuli kunnioittaa Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa sekä Kasvu- ja vakaussopimuksen asettamia taloudellisia vaatimuksia. Niiden avulla eurosta tehtiin yhteinen kansainvälinen valuutta.
Euroa edelsi ”korivaluutta” ecu, joka koostui EU:n jäsenmaiden kansainvälisesti vaihto- ja maksukelpoisista valuutoista. Ne hyväksyttiin maailmalla vaihdon välineiksi ja arvon mittareiksi sekä velkojen ja muiden maksujen katteeksi.
Sucre puolestaan perustuu valuuttoihin, joilta puuttuu maksu- ja vaihtokelpoisuus. Sucrea ei olekaan esitetty yhteisvaluuttana vaan virtuaalirahana, mutta sen merkitystä selittämättä. Ecu oli virtuaalinen, mutta oli olemassa suunnitelma sen muuttamisesta fyysiseksi rahaksi maissa, jotka täyttävät Maastrichtin ehdot. Vastaavia ehtoja ei ole liitetty sucren käyttöön.
Sucre on taloudellisesti ja rahapoliittisesti varsin heikko. Euron peruspilarina on tarve kunnioittaa poliittisesti riippumattoman EKP:n rahapolitiikkaa. Tavoitteena on hintojen vakaus, jotta inflaatio pysyy Maastrichtissa asetetuissa rajoissa. Ei ole tiedossa, mikä pankki valvoisi sucrea.
Euroaluetta säätelee Kasvu- ja vakaussopimus, joka tahdistaa EMU-maiden talousvaihteluja. Alueelta löytyy myös uhrautumishalua yhteisten tavoitteiden puolesta. Siksi euroalue on turvallinen sijoittajille ja euroon luotetaan kansainvälisenä yhteisvaluuttana.
Sucrella ei ole institutionaalisia rakenteita. Se ei nauti finanssimarkkinoiden tai kansainvälisten sijoittajien luottamusta. Sen taustalla olevia valuuttoja ei pidetä maailmalla maksu- tai vaihtokelpoisina, eikä niitä listata valuuttamarkkinoilla. Niitä ei hyväksytä kansainvälisesti vaihdon välineiksi tai arvon mittareiksi, eikä niillä voi maksaa velkoja tai muita maksuja.
Nykyisen finanssikriisin oloissa jotkut pelkäävät euroalueen hajoavan, koska tietyt maat eivät täytä EKP:n ja Kasvu- ja vakaussopimuksen vaatimuksia. Sucren tapauksessa vastaavia vaatimuksia ei edes ole.
Sucre ei tule koskaan nauttimaan kunnioitusta rahamarkkinoilla, koska siihen kuuluvilla mailla on hyvin erilaiset taloushistoriat, vähän talous- ja rahapolitiikan koordinaatiota ja huono maine. Ääritapaus on Kuuba, jolla on kaksi vaihtokelvotonta valuuttaa. Tämä ei näytä aivan siltä, mitä Etelä-Amerikan vapaustaistelija Simon Bolívar ja tämän sucrelle nimensä lainannut ystävä, Bolivian toinen presidentti Antonio José de Sucre 1800-luvulla kaavailivat. IPS
Kirjoittaja toimii Miamin yliopiston Jean Monnet -professorina ja EU-keskuksen johtajana.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009