MARKKU VUORIO

Monet paperittomat painavat pitkää päivää Tukholman Hötorgetilla.

Ruotsissa on kymmeniä tuhansia laittomia maahanmuuttajia eli paperittomia. Vuonna 2005 Ruotsin valtiopäivillä kaatui lakialoite, joka olisi antanut kauan laittomasti maassa asuneille oleskeluluvan. Sen jälkeen paperittomat ovat alkaneet järjestäytyä ja herättää keskustelua ilman oleskelulupaa elävien kestämättömästä tilanteesta. Monelle paluu kotimaahan on mahdottomuus, ja syyt siihen moninaiset.

Myös ammattiyhdistysliike on alkanut toimia paperittomien työehtojen parantamiseksi.

Syyskuussa Tukholmassa avattiin paperittomien ammatillinen keskus. Se saa taloudellista tukea ammattijärjestöiltä.

”Paperittomille maksetaan niin huonoa palkkaa, ettei juuri kenelläkään ole varaa vuokrata omaa asuntoa. Yleensä viisi tai kuusi ihmistä jakaa keskenään kaksion tai kolmion”, Ruotsin paperittomien Tukholman osaston puheenjohtaja Yacine Asmani Asmani kertoo.

Asmani saapui vaimonsa kanssa Algeriasta Ruotsiin vuonna 2001. Pariskunta haki poliittista turvapaikkaa. Kun ensimmäinen hakemus hylättiin, pari päätti jäädä laittomasti maahaan. Pari sai oleskeluluvan vasta vuonna 2005. Sitä ennen heidän oli muutettava usein, jotteivät viranomaiset saisi selville heidän olinpaikkaansa.

Asmani on tyytyväinen, että ay-liike vaatii paperittomille työehtosopimuksen mukaisia palkkoja. Hänen mukaansa useimmat paperittomat eivät kuitenkaan työpaikan menettämisen pelossa uskalla kääntyä liittojen puoleen.

”Keskeisin tavoitteemme on, että paperittomille myönnettäisiin oleskelulupa. Ilman henkilönumeroa maahanmuuttajalla ei ole oikeutta terveydenhoitoon, eikä heidän lapsillaan oikeutta käydä koulua. Paperittomat eivät voi edes avata pankkitiliä”, hän sanoo.

Hoitoa kovalla hinnalla

Ruotsissa aikuisilla paperittomilla on oikeus ainoastaan akuuttiin terveydenhoitoon. Hoito ei kuitenkaan ole ilmaista, sillä paperittomilla ei ole oikeutta ruotsalaiseen sosiaaliturvaan. Siten paperittomat ovat samassa asemassa kuin turistit. Ensiapukäynti maksaa pari sataa euroa ja sairaalasynnytys vähimmillään 2 000 euroa.

YK:n ihmisoikeuksien tarkkailija Paul Hunt on arvostellut Ruotsissa vallitsevaa käytäntöä. Hänen mukaansa Ruotsi kuuluu Euroopassa paperittomia tylyimmin kohtelevien maiden joukkoon. Espanjassa paperittomilla on lähes samat oikeudet sairaanhoitoon kuin kansalaisilla.

Ruotsin lainsäädäntö on myös ristiriidassa hoitoalan ammattietiikan kanssa.

”Velvollisuutemme on antaa hoitoa kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Meidän kannaltamme ei saisi olla mitään merkitystä, miten ja kuka hoidon maksaa”, Vårdförbundetin, paikallisen hoitoliiton, varapuheenjohtaja Eva Nowak toteaa.

Nowakin mukaan monet paperittomat pelkäävät hakea hoitoa sairaaloista silloinkin, kun heillä olisi siihen oikeus.

Ruotsissa hoidon antaminen paperittomille onkin jäänyt pitkälti vapaaehtoisjärjestöjen harteille. Esimerkiksi Lääkärit maailmalla -järjestöllä (Läkare i världen) on salainen klinikka Tukholmassa, jossa vapaaehtoistyötä tekevät lääkärit hoitavat paperittomia ilmaiseksi.

Takaisin kotimaahan?

Boliviasta kolme vuotta sitten kahden poikansa kanssa Ruotsiin muuttanut Maruja on saanut juuri tietää, että heidän turvapaikka-anomuksensa on hylätty.

”Minulla on kaksi vaihtoehtoa: palata poikieni kanssa Boliviaan köyhyyteen tai jäädä tänne ilman oleskelulupaa – jatkuvan karkotusuhan alaiseksi. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä”, itkuinen Maruja sanoo.

Hän on elättänyt perheensä siivoojana. Töitä on riittänyt, kun vain on hyväksynyt työnantajien sanelemat ehdot.

”He ovat voineet soittaa mihin aikaan tahansa. Minulla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä töihin vaikka keskellä yötä.”

Marujan molemmat pojat käyvät koulua ja perheen asiat olivat tähän asti muuten kunnossa. Elämää on kuitenkin hankaloittanut se, ettei perheellä ole pysyvää asuntoa. Alituinen muuttaminen on rasittavaa ja asuminen kallista.

”Nyt maksamme asunnosta 650 euroa kuukaudessa. Silti monet luulevat, että asumme ilmaiseksi ja elämme avustuksilla”, Maruja toteaa.

”Aikaisemmin uskoin, että paperittomien taistelu oikeuksiensa puolesta saisi poliitikot muuttamaan lakeja niin, että oleskeluluvan saaminen helpottuisi. Enää en jaksa uskoa siihen. Monet poliitikot taitavat haluta, että maassa on paljon paperittomia, joiden on pakko tehdä töitä nälkäpalkalla”, Maruja pohtii.

Kuusi vuotta sitten Bangladeshista Ruotsiin paennut Sarvar on jo tehnyt päätöksensä. Hän aikoo jäädä Ruotsiin, vaikka hänen turvapaikkahakemuksensa hylättäisiin jälleen kerran.

”Jos palaisin Bangladeshiin, minut pidätettäisiin välittömästi ja sen jälkeen olisin hengenvaarassa”, Sarvar sanoo.

Tällä hetkellä hän on laillisessa työsuhteessa ja tyytyväinen työehtoihinsa. Ruotsissa asumiensa vuosien aikana hän on hengissä pysyäkseen tehnyt usein töitä mitättömällä palkalla. Monesti palkka on jäänyt kokonaan saamatta.

Sarvarilta jäi Bangladeshiin vaimo ja kaksi lasta. Mies pelkää, ettei saa tavata heitä enää koskaan.

”Jos muita mahdollisuuksia ei ole, olen valmis elämään koko elämäni ilman papereita ja oikeuksia, erossa perheestäni.”

Harmaa talous hyötyy paperittomista

Kukaan ei tiedä, kuinka monta ihmistä Ruotsissa on tällä hetkellä ilman viranomaisten myöntämää oleskelulupaa. Arviot heidän lukumäärästään liikkuvat 30 000 ja 50 000 välillä. Paperittomat ovat haluttua työvoimaa harmaan talouden piirissä, sillä he eivät voi kääntyä viranomaisten puoleen vaatiakseen oikeuksiaan.

Paperittomien hyväksikäytöstä onkin muodostunut jättibisnes rikollisille yrittäjille, jotka toimivat pääasiassa siivous-, hotelli- ja ravintola- sekä rakennusalalla. Kiinteistötyöntekijöiden liiton selvityksen mukaan paperittomat siivoojat ansaitsevat yleensä noin kaksi ja puoli euroa tunnissa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009