VESA LEHTIMÄKI

Intiassa köyhät äänestävät ahkerammin kuin rikkaat.

Huhti- ja toukokuussa sadat miljoonat intialaiset marssivat äänestyspaikoille valitsemaan johtajansa. Parlamenttivaaleissa johtava kongressipuolue Lok Sabha kohtaa hindunationalistisen BJP:n. Haastajaksi saattaa nousta myös alhaisia kasteja edustava BSP-puolue.

Demokratian menestys Intiassa on hämmästyttävä. Intia on köyhä. YK:n kehitysohjelma Undp:n mukaan vain 61 prosenttia intialaisista aikuisista osaa lukea. Maan kulttuurinen ja etninen kirjo on valtava.

”Vielä 1960-luvulla monet politiikan tutkijat ennustivat, että Intia hajoaisi”, Intian demokratiaa tutkiva antropologi Lucia Michelutti Oxfordin yliopistosta kertoo puhelinhaastattelussa.

”Nykyään lehdet ovat täynnä juttuja Intian taloudellisesta menestyksestä, mutta sen poliittinen menestys on jäänyt vähemmälle huomiolle.”

Menestys tulee erityisesti esille vertailussa naapurimaa Pakistanin kanssa. Intiassa demokratia on säilynyt koko itsenäisyyden ajan, kun taas Pakistanissa armeija on useasti kaapannut vallan.

Köyhät äänestävät aktiivisesti

Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on Intiassa suuri. Mutta poliittinen järjestelmä ei ole pelkästään rikkaiden käsissä.

”Intia on maailmassa yksi harvoista paikoista, jossa alempituloiset ja heikommin koulutetut ihmiset äänestävät aktiivisemmin kuin varakkaammat ja korkeammin koulutetut”, Michelutti sanoo.

Kastijärjestelmä lakkautettiin virallisesti Intian perustuslaissa vuonna 1950, mutta se vaikuttaa Intian politiikkaan tänäkin päivänä.

”Kaikki valtapuolueet ovat kautta Intian historian käyttäneet kastia poliittisena aseena. Puolueet kosiskelevat kasteja, jotka ovat erityisen vahvoja tietyillä alueilla. Kasteista on myös tullut jäsentensä edunvalvojia politiikassa”, Intiaa pitkään tutkinut kulttuuriantropologi Tapio Tamminen kertoo.

1980- ja 1990-luvuilla alhaisten kastien puolueet rynnivät esiin. Alakastisten BSP-puolue on tällä hetkellä vallassa Uttar Pradeshin osavaltiossa. Tammisen mukaan on mahdollista, että Uttar Pradeshin pääministeri Kumari Mayawati nousee koko Intian johtoon kevään vaaleissa.

Michelutti vertaa Intian vaaleja huutokauppoihin. Ihmiset äänestävät ehdokkaita, joiden he uskovat tuovan materiaalista hyötyä itselleen. Järjestelmän kautta köyhät ihmiset ovat Micheluttin mukaan saaneet muun muassa julkisen hallinnon virkoja.

”Alemmille kasteille on myös symbolisesti merkittävää nähdä yksi heidän omistaan korkeassa poliittisessa virassa yhteiskunnassa, joka on perinteisesti ollut hyvin hierarkinen”, hän sanoo.

Yhden puolueen demokratia

Tammisen mukaan erityisesti kaksi tekijää selittävät Intian demokratian säilymistä: sekularismi ja kielipolitiikka. Intian valtio ei tunnusta mitään tiettyä uskontoa. Se on merkittävää maassa, jossa valtaosa kansasta on hinduja, mutta muslimit muodostavat suuren vähemmistön.

Hindi nostettiin liittovaltion viralliseksi kieleksi, mutta eri osavaltioissa on yli kaksikymmentä eri virallista kieltä. ”Nämä ovat parhaita esimerkkejä Intian virallisesta liturgiasta, monikulttuurisuudesta erilaisuudessa”, Tamminen sanoo.

Tammisen mukaan myös Jawaharlal Nehrun johtajuus on yksi tärkeimmistä syistä Intian demokratian menestykselle.

”Nehru rakensi intialaisuutta historian varaan. Hän toteaa omaelämäkerrassaan, että jos kansakunnalla on yhteinen historia, niin sillä voi olla myös yhteinen tulevaisuus. Nehru pyrki löytämään Intian historiasta tekijöitä, jotka yhdistävät.”

Intia oli itsenäisyytensä ensimmäiset vuosikymmenet käytännössä yksipuoluejärjestelmä. Sitä johti Nehrun dynastia kongressipuolueensa kautta.

”Yksi iso puolue onnistui välttämään kilpailun ja konfliktit. Kun puoluejärjestelmä sirpaloitui 1980- ja 1990-luvuilla, demokratia oli jo hyvin vakiintunut”, Michelutti selvittää.

Lucia Micheluttin mukaan Nehrun johtajuus oli tärkeä syy Intian ja Pakistanin erilaiseen kehitykseen. ’Pakistanin isä’ Muhammad Ali Jinnah kuoli vain hieman yli vuosi Pakistanin itsenäistymisen jälkeen. Pakistan jäi vaille omaa Nehruaan.

Todellista demokratiaa?

Tamminen muistuttaa, että Intialla on syviä yhteiskunnallisia ongelmia muodollisen demokratian menestyksestä huolimatta.

”Voimakkaasti luokka- ja kastijakoinen yhteiskunta, lukutaidon puute ja naisten heikko asema rajoittavat demokratiaa”, hän sanoo.

Intian alueella myös toimii merkittäviä separatistiliikkeitä, esimerkiksi Kashmirissa ja Koillis-Intian Assamissa. Tammisen mukaan noin 20 prosenttia Intian maa-alueesta on kriisialuetta. Intialainen kirjailija ja aktivisti Arundhati Roy on sanonut, että Intiaa ei voi pitää demokratiana, kun niin monilla alueilla käydään käytännössä sisällissotaa.

Silti monet intialaiset tutkijat pitävät demokratiaa maansa suurena vahvuutena. Michelutti ja Tamminen ovat samaa mieltä.

”Demokratia on vahvuus ennen muuta sen vuoksi, että se luo vakautta pitkällä aikavälillä, varsinkin jos sitä kohennetaan satsaamalla sosiaaliseen kehitykseen”, Tamminen arvioi.

Michelutti huomauttaa, että itsevaltaiset järjestelmät saattavat sopia lyhyen aikavälin taloudelliseen kehitykseen.

”Mutta Intian demokraattisessa järjestelmässä on mahdollisuus keskustella talousbuumin luoman vaurauden jakamisesta, ja siinä on mahdollista tuoda esille tyytymättömyyttä. Se todennäköisesti auttaa Intiaa pitkällä aikavälillä”, hän sanoo.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2009