Maaliskuun alussa julkaistiin Resident Evil 5 -videopeli. Se sai niskaansa rasismisyytöksiä jo, kun sen traileri julkaistiin vuonna 2007: esittelyfilmissä valkoihoinen sotilas räiskii mustia, verenhimoisia kyläläisiä hengiltä.

Syksyllä ilmestyi kaksi Afrikkaan sijoittuvaa peliä, Far Cry 2 sekä japanilainen valokuvauspeli Afrika.

Afrika-pelissä maanosa tiivistyy näyttäviin eläimiin ja maisemiin, joita pelaaja voi ihastella yrittäessään napata kuvaa. Valokuvaaminen on luonnollinen aihe ison budjetin videopelille. Niissä estetiikka ja teknologia jyräävät lähes aina varsinaisen sisällön yli.

Kauneuden kaikkivoipaisuus korostuu myös räiskintäpeli Far Cry 2:ssa. Sen tarina ja tapa käsitellä Afrikan ongelmia ovat välinpitämättömän lapsellisia, mutta ruohikko, jossa pelaajan täytyy hiipiä eteenpäin, on kauneinta ruohikkoa, mitä videopeleissä on koskaan nähty.

Mitäs tappavat toisiaan

Far Cry 2 on monella tapaa poikkeuksellinen räiskintäpeli. Siinä on pyritty realismiin ja uskottavuuteen hauskuuden ja helppouden kustannuksella.

Afrikka-teema näkyy pelisuunnittelullisissa ratkaisuissa yllättävillä tavoilla. Pelin rytmi on ammuskelupeliksi suorastaan seesteinen. Heti alussa on pitkä jakso, jossa istutaan jeepissä ja katsellaan maisemia samalla, kun kuljettaja puhuu omiaan. Mitään ei varsinaisesti tapahdu.

Myöhemmin pelissä rauhallinen rytmi tarkoittaa sitä, että päästäkseen räiskimään täytyy aina tarpoa melkoinen matka viidakon tai aavikon halki. Joskus voi oikaista ottamalla bussin.

Pelaajaa riivaa jatkuvasti malaria, aseet hajoilevat käsiin ja käytössä on Irak-uutisistakin tuttu improvised explosive device eli kotikutoinen räjähde. Kiemurtelevilla hiekkateillä ajellaan jeepeillä, ruosteisilla rupuautoilla ja ränsistyvillä rekoilla.

Näissä rajoissa Far Cry 2 on erinomainen peli, jossa ei olla sorruttu halpoihin ratkaisuihin.

Tarinan tasolla realismi alkaa kuitenkin haihtua. Päähenkilö on palkkasotilas, jonka tehtävänä on löytää ja tappaa asekauppias nimeltä Shakaali. Peli sijoittuu nimettömään, sisällissotaa käyvään maahan, jossa riehuu kaksi puoluetta.

Peli alleviivaa sodan kaikkien osapuolien täydellistä moraalista konkurssia. Päähenkilö pääsee räjäyttämään lääketehdasta, katkomaan vesijohtoja ja muutenkin kurjistamaan tavallisten ihmisten elämää.

Pahis-Shakaalilla on täysin absurdi suunnitelma lopettaa sisällissota myymällä kaikille osapuolille niin paljon aseita, että nämä tappavat toisensa. Lopussa päähenkilö lyö selittämättömästi hynttyyt yhteen Shakaalin kanssa ja ohjaa pakolaisvirran vuorten halki kuin Mooses ikään. Koko valtio luhistuu heidän takanaan.

Pitkään vaikuttaa siltä, että peli esittäisi sisällissodan johtuvan pelaajahahmon kaltaisista palkkasotilaista ja muista länsimaisista keinottelijoista, mutta lopussa käy ilmi, että vika on sittenkin afrikkalaisissa itsessään. He vain haluavat tappaa toisiaan.

En usko, että Far Cry 2 tekee kenestäkään rasistia, mutta sen pelaamisesta tulee rasistinen olo. Tämän pelin Afrikassa ei ole siviilejä, vaan kaikki paikalliset asukkaat ovat pyssymiehiä. On vaivaannuttavaa kulkea tappamassa kaikki vastaantulijat ilman hyvää syytä.

Zombie-epidemia hökkelikylässä

Trailerinsa perusteella japanilaista zombiepeliä Resident Evil 5 voi tosiaan syyttää rasismista. Joskus rasismikin on tahatonta, ja epäilen, että tässä tapauksessa kyseessä on tekijöiden puusilmäisyys.

Resident Evil 5 on pitkään jatkuneen zombiepelisarjan osista ensimmäinen, joka sijoittuu Afrikkaan. Pelin maailmassa pahikset ovat länsimaisia suuria lääkefirmoja, jotka kehittelevät biologisia aseita mahdollisesti hallitusten laskuun. Joskus bioaseita testataan kehitysmaiden asukkailla.

Päähenkilö Chris Redfield on bioterrorismia vastustavan sotilaallisen organisaation agentti. Hänet lähetetään Kijuju-nimiselle aavikkoalueelle selvittämään zombievirukseen liittyvää välikohtausta.

Pelasin Resident Evil 5:n Japanissa julkaistua demoversiota, jossa esitellään kaksi pelin kentistä. Japanilaisille peleille on ominaista, että niiden tapa lähestyä muuta maailmaa on varsin suurpiirteinen. Demopelin Afrikassa heiluu jättimäisiä, huppupäisiä mestaajia, aseenaan valtava kirves. Pelissä panostetaan realismiin siinä, miten päähenkilön silmät tottuvat valoon, mutta muuten peli on puoliksi fantasiaa.

Maailmankuvaltaan Resident Evil 5 on siis sittenkin terveemmällä pohjalla kuin Far Cry 2. Trailerin verenhimoisten mustien hyökyaalto johtuu siitä, että zombievirus leviää kurjissa oloissa nopeasti.

On pelissä ongelmiakin. Oli selitys mikä tahansa, pahansuovat ja sulkeutuneet ghettomustat ovat latautunutta kuvastoa. Zombietematiikassa on helppo nähdä ajatus vihaisten mustien massasta, joka hyökyy valkoisen sivistyksen yli, vaikkei pelin fiktio tätä tulkintaa tuekaan.

Visuaalisesti peli ammentaa paljon Ridley Scottin turpeasta sotaelokuvasta Black Hawk Down. Mukana on jopa elokuvassa nähty modernin Afrikan vakiopahis, auton katolla seisova, megafoniin huutava, pilottilaseihin sonnustautunut mies.

Afrikassa on kirahveja

Afrika-peli edustaa japanilaisille ja yhdysvaltalaisille pelisuunnittelijoille tuttua lähestymistapaa, jonka mukaan Euroopassa on käkikelloja ja Etelä-Amerikassa pari pyramidia. Luontovalokuvaamisesta on vaikeaa kehitellä mitään moraalista närkästystä, mutta sen suhde Afrikkaan on yhtä etäinen kuin puolen tunnin luonto-ohjelmassa, jossa käsitellään hauskan värisiä lintuja.

Far Cry 2:n ja Resident Evil 5:n Afrikka-kuvan outous johtuu siitä, että videopelialalla sisältö ja merkitykset ovat lapsipuolen asemassa. Pelien käsikirjoituksiin ei juuri panosteta, ja siksi tarinoista tulee Far Cry 2:n tapaan kummallisia ja typeriä.

Silloin kun peli käsittelee Afrikan tapaan hassujen eläinten valokuvausta, ei sillä ole niin väliä. Silloin kun peli on olevinaan todenmakuinen katsaus Afrikan mustimpaan sydämeen, olisi hienoa jos poliittisessa analyysissä olisi yhtä paljon sävyjä kuin pelin kauniissa auringonlaskuissa. Tai edes vähän enemmän kuin seepran nahassa.

Kirjoittaja on Roolipelaaja-lehden päätoimittaja.

Pelikonsolit eivät ole reiluja

Finnwatchin selvityksen mukaan pelikonsoleita valmistavissa kiinalaistehtaissa rikotaan räikeästi työntekijöiden oikeuksia ja lainsäädäntöä.

Palkoista puhumisesta ja myöhästymisestä sakotetaan ja jopa wc-käynteihin vaaditaan lupa, jota kaikki eivät saa. Vaaralliset aineet aiheuttavat terveysriskejä. Rekrytoitavilta vaaditaan terveystodistusta ja B-hepatiittivirusta kantavia ihmisiä ei oteta töihin.

Työntekijän peruspalkka on 72-87 euroa. Ylitöitä tehdään jopa 120 tuntia kuussa.

”Jo 10 euron hinnankorostus esimerkiksi kovalevyissä tuplaisi työntekijän palkan”, projektikoordinaattori Päivi Pöyhönen kertoo.

Raportti on osa kansainvälistä makeITfair -hanketta, joka tarkastelee kulutuselektroniikan eettisyyttä. Tutkimuksessa mukana oli neljä suurta elektroniikkateollisuuden sopimusvalmistajaa Kiinassa, muun muassa Microsoft Xboxia ja Sonyn Playstationia valmistavat tehtaat.

Viime vuonna pelikonsoleita myytiin 47 miljoona kappaletta. Kaikki tehtiin alihankkijoilla. Selvityksen mukaan suuret yhtiöt tiedostavat ongelmat, mutta eivät tee riittäviä parannuksia.

Kaarina Vainio

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2009