Hiekkaiset rinteet vuodattavat likavesinoroja kohti laakson pohjaa, sillä ylhäällä ei vielä ole viemäreitä. Koirat räksyttävät koko laakson laajuudelta. Roskien poltosta sakenee savu, jonka seasta alkaa kaikua kovaääninen. Asukkaita kehotetaan kokoamaan tiedot asuinkorttelistaan, jotta asukasyhteisö voi muodostaa kaavan Pamplonan alueen laillistamista varten.
Perun pääkaupungin Liman asuinalueista 70 prosenttia on asukkaiden haltuun ottamia ja rakentamia. Valtausten jälkeen alueista on muodostettu laillisia kunnan alueita.
Eteläiselle Pamplonan alueelle ensimmäiset siirtolaiset saapuivat 1970-luvulla, mutta suurin muuttoaalto koettiin 1980-luvulla. Silloin sissiliike Loistava polku ja Perun armeijan sotilaat surmasivat intiaaneja Keski-Andeilla, mistä ihmiset pakenivat pääkaupunkiin.
Suurin osa Pamplonan asukkaista on osallistunut käynnissä olevaan, jo vuosikymmeniä kestäneeseen maanvaltaukseen. Asukkaiden muodostamat korttelikomiteat ovat palkanneet asianajajia hoitamaan lainhuudatuksen seudun laillistamiseksi. Ilman asukkaiden aktiivisuutta kuivan autiomaan arvo tai siirtolaisten asuinkysymykset tuskin olisivat vallanpitäjiä kiinnostaneet.
”Olen asunut Pamplonassa vuodesta 1984”, kertoo paikallisen marketin edustalla istuva, ystävällisesti hymyilevä rouva. ”Saavuimme tänne jäljelle jääneiden sisarusteni kanssa sen jälkeen, kun Loistava polku surmasi viisi veljeäni Ayacuchossa.”
Pamplonan laakson taimmainen kukkula on vallattu vasta yhdeksän vuotta sitten. Vanhin slummilaakso täyttää jo neljäkymmentä vuotta. Uuden alueen talojen rakennusmateriaaliksi on kelvannut mikä tahansa kiinteä, kuten vanerit, mainostaulujen levyt, puupalat ja muovipressut. Materiaaleista voi myös päätellä kunkin asuinalueen iän: ajan kuluessa puuhökkelit vaihtuvat tiilitaloihin.
Kansankeittiö vahvistaa yhteisöjä
Maanvaltausten lisäksi Liman asukkaat ovat järjestäytyneet niin sanotuissa kansankeittiöissä, joissa yli satatuhatta naista tarjoaa päivittäin vatsantäytettä puolelle miljoonalle nälkäiselle.
Ensimmäiset kansankeittiöt syntyivät 1970-luvulla, jolloin Perun yhteiskunnallinen liikehdintä oli vilkasta. Naiset saivat vapautensa kodin seinien ulkopuolella osallistumalla naapuriyhdistyksiin, vaikka yhteiskuntaa muuten hallitsi vahva machismo-kulttuuri.
”Ihmiset ovat itse järjestäytyneet, koonneet roposensa yhteen ja keittäneet valtavat padat niin, että oman perheen lisäksi myös sadat naapurit ovat saaneet vatsansa täyteen”, kertoo kansankeittiössä sen alkuajoista lähtien työskennellyt Suzana Reyes Limaymanta.
Taloudellisen tilanteen kiristyessä ja slummien yhä laajetessa naisten yhteisöllisen toiminnan tarve on lisääntynyt. Monille slummin asukkaille kansankeittiö on ainoa mahdollisuus ruokkia oma ja perheen suu.
Ruoan lisäksi kansankeittiöt yhdistävät pamplonalaisia myös muuten. Kansankeittiössä voi oppia muun muassa organisoitumis- ja elämänhallintataitoja. Konfliktinratkaisukursseilla keskustellaan muun muassa perheväkivallasta ja alkoholismista – slummialueen asukkaiden yleisimmistä ongelmista. Lisäksi Pamplonan alueen naapurusto on yhdistänyt voimansa rakentaakseen alueelleen kouluja ja kunnostaakseen laakson rinteille sementtiportaita.
”Olen kiitollinen, että saan tehdä näin tärkeää työtä. Ei ole olemassa poliitikkoja, jotka auttaisivat niitä, joilla on kaikkein vähiten”, Reyes Limaymanta sanoo.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2008