Finanssikriisin liikkeelle saattama myllerrys maailmantaloudessa tulee jatkumaan pitkään. Aivan varmana pidetään sitä, että edessä on nyt laihojen vuosien jakso. Sen, onko jakso raamatullinen, seitsemän laihan vuoden mittainen, näyttää tulevaisuus. Ja ennustaminenhan on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden.
Kristallipalloa ei sen sijaan tarvita siihen, että voi sanoa köyhien maiden kärsivän kriisistä pian ja pitkään. Kun rikkaiden avunantajien talous on vakavissa ongelmissa, apu hiipuu. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Ban Ki-moon arvioi syyskuun puolivälissä, heti Wall Streetin kaaoksen jälkeen, että talouskriisi vaikuttanee vuosituhattavoitteiden toteutumiseen.
Kehitysmaiden talouksiin finanssikriisi saattaa iskeä todella lujaa. Teollistunut maailma on kärsinyt jo pitkään talouden alakulosta, mutta kehitysmaissa talouskasvu on ollut kovaa. Kuluvan vuoden aikana teollisuusmaiden talouskasvu on ollut reilun prosentin luokkaa, kun taas kehitysmaissa on porskutettu kuuden prosentin kasvun turvin. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi Unctad varoittikin syyskuun alussa kehitysmaita kasvun jatkuvuuden harhasta. Unctadin mukaan kehitysmaiden tulee pyrkiä vakauttamaan tulevaa talouskehitystä. Yhtenä tienä ovat tuotannon monipuolistaminen ja pitkälle jalostettujen tuotteiden myynti.
Latinalaisen Amerikan luvut ovat kuvaavia. YK:n alueellisen talouskomission mukaan Perun talouden arvioitiin kasvavan kuluvan vuoden aikana yli kahdeksan prosentin vauhtia, Panaman arvio oli tasan kahdeksan ja Argentiinan prosenttiyksikön vähemmän. Sen sijaan Meksikon talouskasvun ennuste oli kahden ja puolen prosentin luokkaa. Selitys heikolle ennusteelle löytyi viennin suunnasta. Jopa 90 prosenttia Meksikon viennistä menee laman uhkaamiin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Ja nämä ennusteet oli siis tehty ennen finanssikriisiä.
Kaikkein köyhimmille kehitysmaiden asukkaille muutamia vuosia jatkunut talouskasvu ei kuitenkaan ole onnea tuonut. Jos kasvu on syntynyt esimerkiksi vain öljystä, kasvuprosentit eivät ole muuttuneet riisiksi ruokakupissa. Riisikekoa on pienentänyt myös se, että ruoan hinta on noussut viime aikoina jyrkästi.
Kaikkein köyhimpien hätää ei ole helpottanut sekään, että maailman virallinen kehitysapu on selvästi vähentynyt 2000-luvun jälkipuoliskolla. Viime vuonna kehitysapu putosi noin seitsemän miljardia euroa vuoden 2006 tasosta. Teollisuusmaiden OECD-järjestön jäsenmaiden kehitysapu yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta on painunut jo 0,28 prosentin pintaan. Näillä luvuin köyhyys ei puolitu YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti vuoteen 2015 mennessä.
Kun teollistuneiden maiden taloudet lamaantuvat, kehitysmaista lähteneiden talous heikkenee, mikä lisää kotiin jääneiden sukulaisten ahdinkoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa työskentelevien siirtolaisten tulotason pudotus riipaisee Keski-Amerikkaa. Kun maan bruttokansantuotteesta jopa kolmannes tulee ulkomailla työskentelevien rahalähetyksistä, yhtälö on murskaava. Useiden Keski-Amerikan pienten valtioiden talous sukeltaa rahalähetysvirtojen tyrehtyessä.
Meidän teollistuneissa maissa elävien pitäisi nyt oman talouskasvumme hiipuessa kaivaa naftaliinista vanha kunnon solidaarisuus. Lisätään tukea kehitysmaille, samalla vyön kiristämisellä se menee.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2008