HANNA KAHRANAHO

Brianna, 21 vuotta. Sandra, 18 vuotta. Ujuni, 20 vuotta. Näitä kolmea suomalaista nuorta naista yhdistää se, että he ovat hiljattain tulleet lain mukaan täysi-ikäisiksi. Kaikkien juuret ovat niin ikään Afrikassa.

Sandran ja Briannan vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen Nigeriasta, Ujunin perhe Somaliasta. Voisi sanoa, että he ovat taustaltaan monikulttuurisia. Se ei kuitenkaan kerro paljoa heidän elämästään.

Ujunilla on takana vuosi media-assistentin opintoja. Vapaalla hän tekee ystäviensä kanssa erilaisia asioita.

”Tanssijoiden kanssa käydään jameissa, muusikkokavereiden kanssa mennään keikoille. Lapsuudenystäviä tapaan häissä tai sukulaisten luona. Kenen kanssa, missä ja mihin aikaan hengaan, riippuu ihmisten taustoista.”

Sandra kirjoitti juuri ylioppilaaksi Kulosaaren kansainvälisestä koulusta ja aloittaa syksyllä kansainvälisen liiketalouden opinnot. Kesä kuluu tuttavan firmassa markkinointiin liittyvässä työssä, ja tietysti ystävien kanssa.

Brianna työskentelee myyjänä ja on hakeutumassa opiskelemaan hoitoalaa. Silloin kun on vapaata, aika kuluu kaupungilla.

”Käydään leffassa, bailataan, mennään ulos syömään.”

Uusia muotoja nuorisotyöhön

Tutkija Veronika Honkasalon mukaan nuorten elämäntapojen selittäminen korostetusti kulttuurin kautta on ongelmallista.

”Kulttuurin merkitystä ei voida kieltää, mutta yhtä lailla pitäisi nähdä, että elämäntavat ovat muun muassa sosiaaliseen ja taloudelliseen taustaan tai koulutukseen liittyviä. Siinä mielessä ne ovat yhteneväisiä kaikille nuorille.”

Honkasalo on tutkinut monikulttuuristen nuorten vapaa-aikaa ja kansalaistoimintaan osallistumista Nuorisotutkimusverkoston hankkeessa. Hän valmistelee parhaillaan väitöskirjaa monikulttuurisesta tyttötyöstä. Honkasalon mukaan monikulttuurisen nuorisotyön kriteeriksi ei riitä, että siihen osallistuu taustaltaan erilaisia nuoria.

”Monikulttuurisuus edellyttää nuorisotyön toimintojen ja lähtökohtien kokonaisvaltaista tarkastelua. Nuorisotyön tavoitteena pidetään usein aktiivisen kansalaisuuden tukemista ja sitä määritellään vahvasti sen kautta, miten suomalaisuus ymmärretään”, Honkasalo kertoo.

Nuorisotyöhön kaivataan tutkijan mielestä uusia työmuotoja. Ne tukevat parhaimmillaan kaikkia nuoria taustasta riippumatta. Esimerkiksi yhteistyössä vanhempien kanssa on parantamisen varaa.

”Pitäisi käydä kodeissa tapaamassa vanhempia kasvotusten tai kutsua heitä nuorisotalolle käymään”, Honkasalo arvioi.

Monikulttuuristen nuorten kohdalla seurustelu, seksuaalisuus ja kasvatukseen liittyvät seikat herättävät keskusteluja kulttuurisista merkityksistä. Samat asiat ovat kiistanalaisia suomalaisissakin perheissä ja linkittyvät eri tavoin kysymyksiin täysi-ikäisyydestä.

Ikärajoja pitäisi Honkasalon mukaan ajatella uusiksi. Nuorisolaki määrittelee nuoreksi alle 29-vuotiaat, mutta nuorisotalojen ovet sulkeutuvat nuoren täyttäessä 18.

Joidenkin nuorten kohdalla maahanmuuttokokemukset voivat ”vanhentaa” varhain. Toisaalta nuori saattaa tarvita tukea kielitaitoon tai muihin valmiuksiin.

”Iän joustavampi määrittely voisi olla kaikkien nuorten kannalta hyvä asia. Ikä pitäisi nähdä muunakin kuin laillisena tai biologisena. Se on myös sosiaalinen ja kulttuurinen rakennelma”, Honkasalo sanoo.

Ei monologi vaan dialogi

Sandran äiti järjesti tyttärensä täysi-ikäisyyden kunniaksi isot pirskeet.

”Täysi-ikäisyydellä on etenkin Suomessa merkitystä. Se tarkoittaa vastuuta ja aikuisuutta. Vaikka isoveli ei kyllä meinannut uskoa, että hänen teini-ikäinen siskonsa on nyt aikuinen”, Sandra nauraa.

Täysi-ikäisyys on Sandran mukaan lisännyt omien päätösten määrää ja vastuun kantamista niistä. Viimeksi se näkyi jatko-opiskelupaikan valinnassa ja pääsykokeisiin valmistautumisessa.

Briannan kohdalla itsenäisyyden tunnetta on vahvistanut työpaikka, jossa hän aloitti 19-vuotiaana.

”Nyt vastuuta omasta elämästä on jo huomattavasti enemmän kuin 18-vuotiaana, vaikka kotiintuloajoista keskustellaan edelleen. Maksan itse laskuni ja päätän siitä, miten palkkani käytän.”

Ujuni sai paljon vastuuta jo 13-vuotiaana. Hän huolehti kuukauden ajan nuoremmista sisaruksistaan, kun äiti matkusti Mekkaan.

”Somalialaisessa perheessä 15-vuotias katsotaan aikuiseksi. Omat synnit tulevat silloin kannettavaksi itselleen.”

Toisaalta vastuu tytön elämästä kuuluu osin perheen miehille.

”Suomalaisperheessä täysi-ikäinen tyttö voi muuttaa asumaan yksin, mutta meillä se ei ole niin. Kotoa muutetaan pois, kun mennään naimisiin.”

Ujuni on ajatellut paljon perheen toiveiden ja omien haaveidensa yhteensovittamista. Tukea pohdintoihinsa hän on saanut ikätovereiltaan ja Tyttöjen talosta. Se on tytöille suunnattu nuorisotyön toimipiste Helsingissä. Paikka on ollut Ujunille tärkeä.

”Siellä on saanut olla omissa oloissaan tai jutella, jos on tuntunut siltä.”

Honkasalon mukaan Suomessa ei olla haluttu erillisiä työmuotoja tyttöjen ja poikien kanssa tehtävään nuorisotyöhön. Taustalla vaikuttaa ajatus suomalaisesta tasa-arvosta ja siitä, että sukupuolten pitää voida toimia yhdessä.

”On kuitenkin olemassa sukupuolisensitiivisyyttä vaativia kysymyksiä, kuten seksuaalinen kanssakäyminen ja seurustelu, joiden kohdalla myös kulttuuritaustalla voi olla merkitystä.”

Tutkiessaan monikulttuurista tyttötyötä Honkasalo on törmännyt kannanottoihin, joissa maahanmuuttajatyttöjä katsotaan pohjoismaisen tasa-arvon näkökulmasta ja heistä ilmaistaan suurta huolta.

Kodin ja vanhempien merkitys määrittyy Honkasalon mukaan tyttöjen kohdalla usein stereotyyppisen kielteisenä asiana.

”Kotitöiden tekeminen tai sisarusten hoitaminen pitäisi kuitenkin nähdä aktiivisena kansalaistoimintana, siinä missä osallistuminen kodin ulkopuoliseen toimintaankin.”

Kodin merkityksen korostuminen ei ole pelkästään kulttuuritaustaan liittyvä asia. Lähisuhteet tiivistyvät perheen muuttaessa uuteen maahan. Nuori saattaa myös toimia kielellisen ja kulttuurisen tulkin asemassa, jos hänellä on vanhempiaan enemmän tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta.

Omaa tietä etsimässä

Sandra ja Brianna asuvat toistaiseksi lapsuudenkodeissaan. Ujuni asuu veljensä kanssa. Muu perhe on muuttanut Lontooseen.

Tulevaisuuden suunnitelmat kuljettavat tytöt pian omille teilleen. Sandra unelmoi työstä vaate- tai sisustussuunnittelun parissa. Suomessa hän ei välttämättä aio pysyä.

”Kanadassa tai Englannissa asuminen kiinnostaisi. Kun on nähnyt maailmaa, niin ei halua välttämättä jäädä tänne.”

Briannan haaveissa siintää muusikon ura.

”Haluaisin elää unelmaani, ja siihen liittyy vahvasti musiikin tekeminen. Lisäksi aion opiskella jonkun ammatin, koska muusikoksi ei voi tuosta vain heittäytyä.”

Ujunin tulevaisuus on vielä auki. Vaikuttaminen ja politiikka kiinnostavat, mutta samalla Ujuni haluaa säilyttää hyvät välit perheeseensä.

”Toivoisin perheeni hyväksyvän valitsemani ammatin. Tämän ikäisenä minun myös odotetaan menevän naimisiin ja perustavan oman perheen.”

Syksyllä Ujunin veli muuttaa Lontooseen opiskelemaan. Jos Ujuni päättä jatkaa opintojaan Suomessa, se tarkoittaa, että hän jää asumaan omilleen. Päätöksen tekeminen ei ole helppoa.

”Välillä haluaisin kokonaan unohtaa tulevaisuuteni miettimisen ja elää vain somalialaisessa kulttuurissa. Toisaalta omien näkemysteni ja tarpeideni kuunteleminen on minulle tärkeää.”

Suomalaisuuden illuusio

Istuessani kuuntelemassa Briannan, Sandran ja Ujunin täysi-ikäisyyteen liittyviä ajatuksia, löydän itsestäni kohdan, jossa olin saman ikäisenä. Ku Ujuni esimerkiksi kuvailee tasapainon etsimistä vanhempien toiveiden ja valtavirtaisen nuorisokulttuurin välillä, tunnistan vaivatta, mistä hän puhuu.

Luterilaiseen kirkkoon kuuluvan uskonnollisen yhteisön vaikutuspiirissä vietetystä nuoruudesta voi löytää yhtymäkohtia somaliansuomalaiseen nuoruuteen. Omalla kohdallani täysi-ikäisyyteen liittyi monia elämäntapoja koskevia valintoja, joiden kautta lapsuudenkotini ja oman arvojärjestykseni erot tulivat konkreettisesti esiin.

Ajatus yhdenmukaisesta suomalaisuudesta on kansakunnan yhtenäisyyttä palvelemaan luotu illuusio, jonka juuret ulottuvat 1800-luvun jälkipuolen kansallisromanttiseen aikaan. Silti ”monikulttuurisuuden” ajatellaan usein rantautuneen Suomeen maahanmuuttajien myötä.

Monikulttuurisuuden käsite sisältää oletuksen kohtaavien kulttuurien sisäisestä yhtenäisyydestä. Lisäksi kulttuurin korostaminen peittää muita eroja ja samankaltaisuuksia, jotka saattavat olla ihmisten arjen kannalta paljon merkittävämpiä.

Veronika Honkasalo kertoo, että monikulttuurisiin kysymyksiin keskittyvää tutkimusta arvostellaan usein ongelmallisten kategorioiden ylläpitämisestä. Tutkimusta tehtäessä asioita on kuitenkin nimettävä.

Honkasalon mukaan nuorisotoiminnassa monikulttuurisuus voisi tarkoittaa sitä, että erilaisia ajattelutapoja ja toimintoja pohdittaisiin mahdollisimman laajasti. Näin voitaisiin tarjota tasavertaisia mahdollisuuksia eritaustaisille nuorille.

Silti nyky-Suomessa jyllää Honkasalon mukaan universalismin eetos: ajatellaan, että kaikkia on kohdeltava samalla tavalla.

”Jotkut kaipaavat kuitenkin erilaista kohtelua päästäkseen muiden kanssa samaan pisteeseen. Nuorten kohdalla erilaiset taustat ja tarpeet vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa toteuttaa itseään.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2008