Kotikaupunkini Tampere sai keväällä Suomen ensimmäisen Reilun kaupungin arvonimen. Arvonimen saamiseksi kaupungin on esimerkiksi tarjottava reilua kahvia ja teetä sekä jotain muuta Reilun kaupan tuotetta kaupungin kaikissa tilaisuuksissa. Kaupungin on myös aktiivisesti toimittava Reilun kaupan tuotteiden käytön lisäämiseksi sekä osallistuttava Reilun kaupan kannatustyöryhmän toimintaan.
Tosin arvonimen saantiin ei yksin riitä kaupungin toiminta. Myös yritysten pitää olla mukana. Isossa kaupungissa, kuten Tampereella, Reilua kahvia ja teetä täytyy olla ainakin 20 kahvilassa, ravintolassa tai hotellissa, 20 kaupassa ja 50 työpaikassa tai yhdistyksessä.
Kaiken kaikkiaan Reilun kaupungin kriteerien täyttämiseen vaadittiin Tampereella vain poliittista tahtoa. Perinteitä oikeudenmukaiseen kahviin kotikaupungissani on – toihan Tampereen kehitysmaakauppa Kirkkokahvinakin tunnettua eettistä kahvia maahan jo 1980-luvulla. Nykyään Reilun kaupan tuotteita tarjoavia yrityksiä on kaupungissa kiitettävästi.
Muuallakin kuluttajat ovat ottaneet reiluuden omakseen. Koko Suomessa ostettiin viime vuonna Reilun kaupan tuotteita lähes 35 miljoonalla eurolla. Kasvua edellisvuoteen oli yli 50 prosenttia. Näillä luvuilla ei kuitenkaan reiluuskisoissa päästä kuin pistesijoille, kuudenneksi. Onneksi Ruotsi kuitenkin jää euroa per asukas -mittarilla taaksemme.
Nykyään eettisten tuotteiden osto ei ole kiinni saatavuudesta. Kotikaupunkini lähimarketin reilutarjonta on kiitettävää, kun taas pähkinä- ja limonaaditasapainostani huolehtivan Runsaudensarvi-ekokaupan valikoima suorastaan aiheuttaa jo valinnan vaikeutta.
Ei siis ihme, että myös markkinamiehet ovat tarttuneet reiluuteen. Nykyään on tarjolla reilua leipää, reiluja hintoja, reilua kaukolämpöä, reilua puhelinliittymää ja tietysti myös reilu puolue, joka haluaa reilua pornoa.
Ei siinä mitään, reilu on suomenkielen yleissana. Mainostamisessa on kuitenkin aistittavissa lievää huijauksen makua silloin, kun muut tuotteet ratsastavat Reilun kaupan myönteisillä mielikuvilla.
Koska eettinen kuluttaminen ja ennen kaikkea Reilun kaupan tuotteet ovat suosiossa, tuodaan markkinoille runsaasti muitakin eettisiä ohjeita. Kuluttaja harhautuu helposti uskomaan, että mikä tahansa eettinen merkki on yhtä oikeudenmukainen kuin Reilu kauppa. Pitää kuitenkin muistaa, ettei esimerkiksi pelkkä lapsityövoiman käyttökielto tee kahvista oikeudenmukaista.
Jo kymmenkunta vuotta sitten ryhdyttiin laatimaan eettisiä ohjeita – niin vaateteollisuuden kuin maataloudenkin saralle. Hyvätkään ohjeet eivät yksin riitä, vaan niitä pitäisi myös noudattaa. Monet niistä ovat kaatumassa valvonnan heikkouteen. Esimerkiksi Clean Clothes Campaign kritisoi eettisiä ohjeistuksia voimakkaasti jo vuonna 2005. Raportin mukaan monet niistä ovat täysin epäonnistuneet yhdistymisvapautta, kohtuuttomia ja pakotettuja ylitöitä sekä työläisten huonoa kohtelua ja syrjintää koskevissa kysymyksissä.
Reilun kaupan tuotteiden kohdalla näitä ongelmia ei ole havaittu.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2008