JUHA RUDANKO
Dicky, Nicky ja Lucky Chhetri majatalonsa vastaanotossa.
Muutos ponnistaa pienestä. Siskokset Nicky, Dicky ja Lucky Chhetri ovat kouluttaneet nuorista naisista vuoristo-oppaita Nepalin Pokharassa jo yli kymmenen vuotta. Naiset saavat ammatin – ja ammatin myötä mahdollisuuden taloudelliseen itsenäisyyteen.
”Yleensä täällä naiset ovat kotona, pitävät huolta lapsista, kodista, ja eläimistä. Heillä ei ole mahdollisuutta matkustaa omillaan”, Nicky kertoo.
Ohjelma on muuttanut koulutuksen saaneiden tyttöjen elämää.
”Ennen he eivät voineet tehdä mitään itsenäisesti. Nyt he ovat saaneet roimasti lisää itseluottamusta”, Lucky toteaa.
”Naiset voivat nyt opastaa ihmisiä kaikkialta maailmasta”, huomauttaa Dicky.
Naisten aluevaltaus
Intian Darjeelingistä lähtöisin olevat Nicky, Dicky ja Lucky omistivat majatalon Pokharassa jo ennen kuin lähtivät mukaan opasbisnekseen.
Pokhara sijaitsee Nepalin keskiosassa, noin 200 kilometriä pääkaupunki Katmandusta länteen. Kaupunki on erityisesti vaeltajien suosima turistikeskus, sillä sieltä lähtee monia patikkareittejä kohti Himalajan vuoristoa.
Ajatus naispuolisista vuoristo-oppaista oli ennenkuulumaton. Ala on miesten hallitsema.
Siskokset kuitenkin kuulivat naisturisteilta usein, että miesoppaat aiheuttivat ongelmia. Oppaat saattoivat olla humalassa, ja varsinkin nuoret naiset valittivat joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Naispuolisille vuoristo-oppaille oli selvästi tilausta.
Aluksi oli lähes mahdotonta löytää naisia koulutettaviksi.
”Naisilla ei ollut itseluottamusta, he olivat hyvin epävarmoja. Oli vaikea motivoida tyttöjä osallistumaan. Ensimmäisellä kurssilla oli hädin tuskin riittävästi osanottajia”, Lucky kertoo.
Siskokset saivat myös miesoppaiden vihat niskoihinsa. Reaktiot vaihtelivat pilkasta ja säälistä suoranaiseen sabotaasiin.
”Miehet olivat kateellisia. He levittivät huhuja, ja jotkut jopa kertoivat viranomaisille, että tekisimme seksibisnestä ja käyttäisimme hyväksi vuoristosta tulleita köyhiä tyttöjä”, Lucky sanoo.
Koulutus muokkaa asenteita
Alkuun jotkut tytöistä eivät edes uskaltaneet kertoa perheilleen ohjelmaan osallistumisesta, sillä vuoristo-oppaan työtä ei Nepalissa perinteisesti pidetä sopivana naiselle.
”Nyt perheet ovat hyvin ylpeitä tyttäristään”, Dicky toteaa.
Monet koulutukseen osallistuneista naisista ovat köyhistä oloista pienistä kylistä. Useat ovat myös alhaista kastia.
Kastilaitos on edelleen voimissaan Nepalissa, ja alhaisen kastin naisella on olemattomat mahdollisuudet työllistyä tai käydä koulua. Opaskoulutus onkin avannut naisille uusia mahdollisuuksia.
”Eräskin tyttö kävi meidän kurssimme ja jäi töihin viideksi tai kuudeksi vuodeksi. Nyt hänellä on varaa opiskella yliopistossa Katmandussa”, Lucky kertoo.
YK:n kehitysohjelman UNDP:n raportin mukaan Nepalissa tytöt yleensä jäävät kotiin tai työskentelemään maataloustöihin. Heidän kouluttamistaan pidetään jopa vaarallisena.
Nicky, Dicky ja Lucky ovat yhtä mieltä koulutuksen tarpeellisuudesta.
”Vain koulutuksen avulla voidaan murtaa perinteisiä naisvastaisia asenteita”, Lucky toteaa.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2008