SANNA NEGUS
Salam Muhanna
Itämainen rummutus kuuluu jo kujalla. Se voimistuu sinisen metallioven takana ja ylhäällä köynnöskasvien koristamien portaiden päässä sävelen erottaa jo selvästi. Salam Muhanna on antautunut bongo-rummun rytmille.
Muhanna näyttää ja kuulostaa muusikolta, mutta hän on ammatiltaan tilintarkastaja – seikka, jota hän ei juuri mainosta. Mies asuu Jerusalemin keskustassa, taiteilijoita, ultraortodoksijuutalaisia, opiskelijoita ja muita kulkijoita vilisevällä asuinalueella. Tilavan kaksion hän jakaa kaverinsa Salahin kanssa.
”Asuisin varmaankin yksin, jos Salah ei olisi kämppikseni. Olemme vaan niin hyviä ystäviä, että kaikki sujuu, eikä tarvitse edes keskustella säännöistä”, Muhanna kertoo.
”Vaikka asumme yhdessä, kaipaan joskus yksityisyyttä, varsinkin silloin kun soitan”, hän kuvailee. Mutta Salah on usein illat poissa, sillä hänellä on tyttöystävä. ”En hakemalla hae yksinoloa, sitä on ihan riittävästi”, Muhanna jatkaa.
Hänen veljensäkin opiskelee Jerusalemissa, mutta vanhemmat eivät ole vielä ehtineet kyläilemään. Mutta miesten asunnossa käy melko vilkas liikenne. ”Tyypillisen viikon aikana täällä käy keskimäärin kolmena iltana kavereita, monesti useampi tyyppi samalla kertaa”, Muhanna laskee.
Vaikka hän sanoo voivansa viettää vuorokausitolkulla aikaa läheisten ystävien kanssa, joskus tulee eteen hetkiä, jolloin hän tuntee olonsa yksinäiseksi ihmisten keskellä. ”Sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa ei voi kommunikoida. Tai kun olen tietyssä mielentilassa”, Muhanna sanoo.
Hän on kuitenkin keskitien kannattaja. ”Tarvitsen yhtä lailla molempia – yksinoloa ja ystävien seuraa. Tarvitsen joka viikko aikaa, jolloin saa olla puhumatta – töissä joutuu puhumaan niin paljon!”
Vaikka Lähi-idässä henkilökohtainen tila on tunnetusti pienempi kuin Pohjoismaissa, Muhanna ei pidä siitä, että tuntemattomat ihmiset koskettelevat. Pikkukylän kasvatti arvostaa myös sitä, että Jerusalemissa pystyy olemaan anonyymi.
”Pohjoisessa kaikki tietävät toistensa asiat ja sosiaaliset säännöt ovat erilaisia, tiukempia. Tämä vapaus on minulle äärimmäisen tärkeää – en voi elää ilman sitä.”
Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2008