YK:n turvallisuusneuvosto on uudistanut pannansa Norsunluurannikon timanttikauppaa kohtaan. Kielto asetettiin vuonna 2005 sen jälkeen, kun YK:n tutkijaryhmä oli todennut maan pohjoisosaa hallitsevan kapinallisryhmän rahoittavan aseostojaan timanttikaupalla.
Norsunluurannikkoa pidettiin pitkään Länsi-Afrikan mallimaana. Poliittinen vakaus mahdollisti taloudellisen kehityksen. Tilanne kuitenkin muuttui vuoden 1999 sotilasvallankaappauksen myötä. Sitä seurasi uusi kaappausyritys vuonna 2002, jolloin satoja sotilaita nousi kapinaan. Lyhyen sisällissodan jälkeen kapinalliset vetäytyivät maan pohjoisosiin, ja Norsunluurannikko jakaantui kahtia.
Kapinalliset ja hallitus neuvottelivat rauhansopimuksen vuonna 2003, mutta rauha on ollut hutera. Väkivaltaisuuksia on esiintynyt vuodesta 2004 lähtien. Uusi rauhansopimus allekirjoitettiin tämän vuoden maaliskuussa. Tuore hallitus on aloittanut äänestäjien rekisteröimisen ensi vuodeksi kaavailtuja vaaleja varten.
Timanttikauppa rahoitti monia konflikteja Afrikassa 1990-luvulla. Muun muassa Angolan, Sierra Leonen ja Liberian sisällissotia rahoitettiin jalokivin. Pahimmillaan ’konfliktitimanttien’ osuus maailmanmarkkinoilla oli 15 prosenttia.
Konfliktitimanttien kaupan rajoittamiseksi aloitettiin vuonna 2000 Etelä-Afrikassa niin sanottu Kimberleyn prosessi. Prosessin osallistujamaat sitoutuvat todentamaan timanttien alkuperän ja varmistamaan, ettei niistä saatuja voittoja ole käytetty rahoittamaan aseellista konfliktia.
Kauppa Kimberleyn prosessiin sitoutumattomien maiden kanssa on jäseniltä kielletty. Timantintuottajia ja timanttikauppiaita edustavan World Diamond Council -järjestön mukaan konfliktitimanttien osuus maailmanmarkkinoilla onkin kutistunut alle yhteen prosenttiin.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2007