Juuri 50 vuotta täyttänyt Maria del Carmen Amilpa
alias Carmelia ei ole ehtinyt merkkipäiväänsä juhlistamaan. Carmelian työpäivä on ympäripyöreä. Hän työskentelee päivittäin kotiapulaisena kahdeksasta viiteen, lastenhoitajana kuudesta iltakymmeneen.
”Lepään vain sunnuntaisin. Jo viisi vuotta olen elänyt näin”, hän sanoo.
Jos ei ole juhlimiseen aikaa, ei ole rahaakaan. Meksikolaisessa Tolucan teollisuuskaupungissa asuva Carmelia ansaitsee noin 40 euroa viikossa.
”Emme juhli juuri koskaan. Vain nuorimmalle tyttärelleni järjestetään joskus pienet kekkerit”, Carmelia sanoo.
Hänen neljästä lapsestaan kolme vanhinta on naimisissa. Nuorin tytär opiskelee ja asuu vielä kotona. Yliopisto-opiskelunsa rahoittaakseen tytär käy lisäksi töissä.
Myös vanhin tytär perheineen asustaa Carmelian kanssa. Kirjanpitäjänä työskentelevä tytär auttaa äitiään vuokran maksussa, joka on sähköineen ja vesineen reilut 80 euroa kuussa. Häneltä äiti saa rahaa myös vaatteisiin ja kenkiin.
”Vanhimman tyttären velvollisuuksiin kuuluu auttaa äitiään ja sisaruksiaan”, Carmelia toteaa.
Carmelian poika työskentelee tavaratalon varastomiehenä ja elättää oman, lähistöllä asuvan perheensä. Keskimmäinen tytär opiskeli turismia, mutta sairastui nivelreumaan. Nyt hänen vanginvartijana työskentelevä miehensä ei anna vaimon käydä työssä.
”Nuorimmalla tyttärelläni on onneksi kunnianhimoa muuhunkin kuin naimisiinmenoon ja perheen perustamiseen”, machistiset perinteet kyseenalaistava äiti sanoo.
Carmelian mies jätti perheensä vuosia sitten. Aviomies oli tehnyt kirvesmiehen töitä noin kaksi viikkoa kuukaudesta. ”Loppuajan hän käytti palkkansa tuhlaamiseen, juomiseen ja minun pahoinpitelemiseeni”, Carmelia kertoo.
Uutta miestä Carmelia ei etsi. ”Ei huvita. Olen selvinnyt yksin jo niin kauan.”
Erityisen hankalaksi arki muodostuu silloin, kun Carmelian maaseudulla asuvat iäkkäät vanhemmat sairastuvat. Carmelian on lähdettävä aamuvarhaisella kotikyläänsä apuun. Onneksi sairastumisia tapahtuu harvoin.
”Vanhempani ovat omavaraisia. Sekä 96-vuotias isäni että 80-vuotias äitini osallistuvat vielä maatöihin kylässä asuvien sisarusteni kanssa.”
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2007