Timo Kuronen

Kyltti osoittaa reppumatkaajille edullisen majapaikan.

He matkaavat kukkaron nyörit tiukalla, liikkuvat edullisilla liikennevälineillä, asuvat halvoissa vierasmajoissa ja syövät paikallista ruokaa. Välillä he pysähtyvät pitemmäksi aikaa syrjäisen rannan bambumökkiin tai tekevät palkka- tai vapaaehtoistyötä missä se on mahdollista. He ovat travellereita, usein välivuotta työstä tai opinnoista pitäviä ja matkalla vähintään vuoden verran maanosan halki tai maailman ympäri.

Travellerit ovat nykyajan ilmiö: Heillä ei ole varaa kulutusmatkailuun, mutta toisaalta travellerin täytyy olla peräisin varakkaista olosuhteista. Travellerilla on aina jossain koti, johon palata.

Muut kuin seksituristit kelpaavat

Thaimaa on Aasian-travellereiden kestosuosikki, sillä edullisen hintatason ja muiden tunnettujen vetovoimatekijöiden lisäksi maasta on helppo liikkua naapurimaihin ja muille mantereille. Joukossa on kuitenkin matkailijoita, jotka välttelevät Thaimaan massaturismia ja kiertävät mieluummin Laosia, Vietnamia ja muita Kaakkois-Aasian maita.

Mutta mitä mieltä ovat paikalliset? Herättääkö vapaa elämäntyyli kademieltä tai ovatko travellerit mieluisampia vieraita kuin pakettimatkalaiset?

“En osaa erotella, kuka on matkalla vuoden ja kuka muutaman viikon. Meillä useimmat majoittuvat pari-kolme yötä, emmekä juurikaan keskustele matkailijoiden menemisistä, kertoo Nantiya Charoensuk Bangkokin keskustassa olevan pienen ja halvan hotellin vastaanotossa. “Kaikki muut asiakkaat paitsi seksituristit kelpaavat.”

Kysyttäessä kadehtiiko hän vuoden verran maailmaa kiertäviä ulkomaalaisia, Nantiya kertoo, että hän on jo nähnyt hieman Aasiaa, vaikka nykyään pitkiin lomiin hänellä ei työssäkäyvänä ole mahdollisuuksia.

Useimmat matkailu- ja palvelusektoreilla työskentelevät eivät erottele matkailijoita rikkaisiin ja köyhiin tai hyvätapaisiin ja pahatapaisiin, vaan samoja palveluja tarjotaan kaikille. Tavalliset kadunihmiset toivovat, että matkailijat käyttäytyvät Thaimaan kulttuuria kunnioittaen. Siihen kuuluvat siisteys ja hillitty käytös.

Laosissa on leppoisaa

Vaikka Thaimaan hallitus on aika-ajoin suunnitellut kehittävänsä sektoria varakkaampien matkailijoiden tarpeisiin, kansalle kelpaavat myös reppuselkäreissaajat. Pitkään reissun päällä olevat kiertävät todennäköisesti myös syrjäisempiä ja köyhempiä alueita, joten pienikin travellereilta saatava tienesti parantaa alueen työllisyyttä ja ihmisten elintasoa.

Thaimaan maahanmuuttopolitiikka kiristyi vuosi sitten. Aiemmin monet travellerit pysähtyivät tekemään työtä kouluissa tai matkailualalla turistiviisumin voimin jopa vuosiksi, mutta nyt ennalta haettavan turistiviisumin maksimikesto on rajattu kolmeen kuukauteen. Viranomaisten mukaan systeemi selkeyttää matkailijan ja työhön pyrkivän eroa – jälkimmäisellä täytyy olla työlupa.

Laosissakaan matkailijan kukkaron kokoon ei katsota ja kaikki vierailijat ovat tervetulleita, kunhan muistavat olla ottamatta kantaa poliittiseen järjestelmään tai ihmisoikeuksiin sekä pukeutuvat hieman konservatiivisemmin kuin Thaimaassa. Bikinejä maassa ei tarvita, sillä siellä ei ole hiekkarantoja!

Syrjäisen riisipellon reunassa olevassa Ban Nan kylässä hollantilainen travelleripariskunta on viipynyt jo kaksi kuukautta ja opettaa nyt kylän lapsille useita aineita englanniksi. Ranskalainen Marie on asunut läheisessä Muang Ngoissa samassa pienessä majatalossa jo kuukauden. Hänen ja isäntäperheen välille on kehittynyt ystävyysside.

“Minusta nuoret matkailijat ovat mukavimpia”, kertoo lakitieteen opiskelija ja luangprabangilaisen L’Estranger-kirjakahvilan tarjoilija Laynou Sypasuet.

“Monet viettävät täällä jopa viikkoja ja tulevat meille joka päivä juttelemaan. Tämän kahvilan perusti kanadalainen nainen, joka halusi auttaa Laosia hankkimalla kirjoja paikallisten ihmisten luettavaksi.”

Kenties kyseessä oli kanadalainen travelleri.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2007