Larissa Bruun

7-vuotias Lishanie käy koulua aamupäivisin.

On perjantaiaamu Bluefieldsissa, Nicaraguan eteläisen autonomisen alueen pääkaupungissa. Koulun olisi jo pitänyt alkaa, mutta 7-vuotiaan Lishanie Chang Bennettin opettajaa ei näy missään ja luokan ovi pysyy kiinni. Ekaluokkalainen ei hätkähdä, vaan päättää tuttujen kolmasluokkalaisten ehdotuksesta mennä rinnakkaisluokan tunnille.

Koulua käydään tilan puutteen takia vuoroissa aamu- ja iltapäivisin. Ensimmäistä luokkaa käyvien vuoro osuu aamuseitsemän ja puolen päivän välille.

Opettaja Karla Mairena Cox on kirjoittanut taululle sarjan yhteenlaskutehtäviä. Mairena Cox laskee, että luokassa istuvista 20 oppilaasta 10 on rinnakkaisluokan oppilaita, jotka tulivat hänen luokkaansa kun omaa opettajaa ei kuulunut.

”Tällainen tilanne on aina vähän levottomampi. Oppilaat eivät tunne minua, enkä minä heitä.”

Omien oppilaittensa vähyyttä opettaja ei kummeksu. ”Perjantaisin meillä tuntuu aina käyvän kato. Monet vanhemmat antavat lastensa jäädä perjantaisin kotiin lepäämään.”

Ruuhkaa taululle

Lishanien koulu on kaksikielinen: englannin ja matematiikan tunnit pidetään kreoliksi. Se on maan valtakieli espanjan jälkeen yleisin kotikieli Bluefieldsissa.

Nicaraguan kreoli syntyi alkujaan brittiväestön ja alueelle tuotujen afrikkalaisten orjien kielistä ja se luokitellaan englantilaispohjaiseksi kreoliksi.

Matematiikan tunnilla Mairena Cox valitsee innokkaista koululaisista yhden kerrallaan luokan eteen piirtämään numeroita vastaavan määrän viivoja taululle. Koko luokka auttaa laskemaan viivat ääneen – kreoliksi – ja lopputuloksena saadaan vastaus tehtävään.

Lishaniekin saa ratkaista yhden laskun. Luokka laskee nopeammin kuin tyttö piirtää viivoja, ja oikea tulos saadaan vasta kolmannella yrittämällä.

Lishanien suosikkiaine on englanti, ”koska on kiva kirjoittaa”, hän ilmoittaa. Lapset oppivat koulussa kirjoitettua englantia, vaikka puhe sujuukin kreoliksi.

”Meillä on joitain oppikirjoja olemassa myös kreoliksi”, kertoo Mairena Cox. Hän ei kuitenkaan ole niitä käyttänyt. ”Jos Bluefieldsista lähtee muualle opiskelemaan ja töihin, on osattava oikeaa englantia, joten tuntuu oudolta opettaa lapsille Nicaraguan kreolin kirjoittamisasu.”

Lishanien äidin Ina Bennett Laurien mukaan koulun valinnassa ratkaisevaa oli nimenomaan se, että koulussa saa opetusta kreoliksi. ”Lishanie asui ensimmäiset elinvuotensa Marshall Pointin pienessä yhteisössä, parin tunnin päässä Bluefieldsista, eikä osaa espanjaa. Minun mielestäni oli tärkeää, että hän saa käydä koulua omalla kielellään, jotta hän saa mahdollisimman paljon irti opetuksesta.”

Sanabingoa englanniksi

Larissa Bruun

Englanninkielinen sanabingo mietityttää Lishanieta.

Englannin tuntia varten pulpetit järjestetään pieniksi ryhmiksi. Jokainen ryhmä saa bingolaudan eteensä, mutta numeroiden sijaan laudoilla on sanoja.

Karla Mairena Cox lukee ääneen sanoja ja oppilaat seuraavat tarkkana, josko sanat löytyvät heidän laudaltaan. Tehtävä ei kuitenkaan pidä mielenkiintoa yllä kovin kauan.

Lishanien pari katoaa tutkimaan luokkakavereiden lautoja ja Lishanie seuraa yksin sanojen löytymistä. Loppusaldoksi kertyy vaivaiset kaksi sanaa.

Koulupäivän viimeiseksi tehtäväksi jää lauseiden keksiminen ja kirjoittaminen opettajan taululle kirjoittamista sanoista. Tehtävän viimeistely jää kotiläksyksi.

Yleensä koulupäivä jatkuu vielä tauon jälkeen toisella jaksolla, mutta tänään opettajilla on jatkokoulutusta ja oppilaat pääsevät aikaisemmin kotiin. Lishanie säästää äidin antaman eväsrahan, kaksi córdobaa eli vajaat kymmenen senttiä.

Vetovastuu vanhemmilla

Kotona Ina Bennett Laurie istuu tyttärensä kanssa tekemässä läksyjä. Hän ei ole yllättynyt, että Lishanien oma opettaja Edith ei ollut koulussa. Mahtaako opettaja taas olla sairas?

Oli miten oli, Bennett Laurie on sitä mieltä, että opettaminen jää tyttären luokan kohdalla usein vanhemmille. Vanhemmille jää myös kynien, vihkojen ja koulupuvun hankkiminen. Tosin kouluun saa tulla vaikkei koulutarpeisiin olisikaan rahaa.

Lishanien äiti on opettaja Karla Mairena Coxin kanssa samaa mieltä siitä, ettei kreolia pidä opettaa kirjoitetussa muodossaan lapsille.

”Se tuntuu espanjaksi kirjoitetulta englannilta, ei siinä ole järkeä”, Bennet Laurie pohtii. ”Kreoli on lisäksi elävä kieli, johon tulee koko ajan uusia sanoja. Jos kreolista tulee kirjallinen kieli, muuttuu tämä joustavuus.”

Läksyjen valmistuttua Lishanie siirtyy katsomaan piirrettyjä ja syömään välipalaa. Äiti kertoo, että tytär heräsi poikkeuksellisesti ennen viittä aamulla pirteänä odottamaan kouluun kanssaan tulevaa vierasta.

Kreolia ei äidinkielenä arvosteta

Nicaraguan uudessa opetussuunnitelmassa rannikkoalueella kotikielenä tavallinen kreoli saa aikaisempaa suuremman painoarvon. Silti kreoli koetaan Nicaraguassa yhä englanninkieleksi.

”Kreolia puhuvat pitävät itseään englanninkielisinä, eivät kreolin puhujina. Kreolia kutsutaan usein edelleenkin kodeissa ’bad englishiksi’ tai ’broken englishiksi’ eli huonoksi tai murretuksi englanniksi. Kun omaa kieltä pidetään huonona englantina, on selvää, että halutaan oppia kirjoittamaan ’oikeaa’ englantia”, kertoo Guillermo Mc Lean Herrera Uraccan-yliopistolta.

Kreoli ei ole ”vain” versio englannista, vakuuttaa McLean Herrera. Kreolissa ja englannissa on kaikilla kielitieteen tasoilla eroja, jotka selkeästi tekevät kreolista aivan oman kielensä. Kreoli eroaa englannista enemmän kuin esimerkiksi espanja portugalista.

”On silmänlumetta, että kreoli olisi niin lähellä englantia”, sanoo Arja Koskinen, joka tutkii Nicaraguan kreolin kieltä Suomen Akatemian tutkimusrahoituksella. Hänen mukaansa vahvemmasta kielestä eli englannista tullut sanasto antaa tämän käsityksen, vaikka kieliopissa on paljon afrikkalaisissa kielissä esiintyviä piirteitä.

”Kreolin opetuksen vastustuksen voi tiivistää kreolin puhujien kielteiseen suhtautumiseen ja heikkoon itsetuntoon oman kotikielen suhteen. Muiden Nicaraguan vähemmistökielten puhujat ovat ylpeitä äidinkielistään”, sanoo Mc Lean Herrera.

Mc Lean Herrera kertoo edelleen kohtaavansa käsityksiä, joiden mukaan äidinkielen vahvistaminen on jotenkin pois muiden kielten oppimiselta, vaikka vahva äidinkielentaito helpottaa uusien kielten oppimista.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2007