Katujulisteessa presidentti Daniel Ortega kehottaa maailman köyhiä nousemaan. (Kuvaaja: Larissa Bruun)

”Alba on yhteistyösopimus, jossa kaupalla on keskeinen osa. Se ei kuitenkaan noudata kauppasääntöjä ja rikkoo perinteiset kaavat”, sanoo kauppasopimuksiin erikoistunut yliopisto-opettaja Francisco José Delgadillo.

”Alba toimii Maailman kauppajärjestö WTO:sta vähät välittäen ja myy öljyä öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatio OPEC:in hintatasosta piittaamatta.”

Alba eli Amerikkojen bolivarilainen vaihtoehto syntyi Venezuelan aloitteesta Kuuban ja Venezuelan välisenä yhteistyösopimuksena vuonna 2004. Myöhemmin jäseniksi ovat liittyneet Bolivia ja viimeisimpänä tulokkaana Nicaragua. Albaa ajaa etenkin Venezuelan presidentti Hugo Chávez.

”Me emme parlamentissa ole nähneet tai hyväksyneet presidentti Ortegan allekirjoittamaa sopimusta. Olemme hyväksyneet yksittäisiä Nicaraguan ja Venezuelan väliseen Alba-yhteistyöhön liittyviä sopimuksia, niiden joukossa energia, maatalous ja terveydenhuolto”, kertoo oppositiokansanedustaja Jamileth Bonilla, parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.

Hänen mukaansa on huolestuttavaa, etteivät kansa tai parlamentti vieläkään ole nähneet Ortegan allekirjoittamaa sopimusta.

Yhteistyötä Yhdysvaltoja vastaan?

Vaikka Alba periaatteessa keskittyy taloudelliseen yhteistyöhön ja kehitykseen, sen yhteydessä on puhuttu myös integraatiosta.

”Mielestäni Alba on täydentävä kauppasopimus, jonka mukana tulee tukea ja yhteistyötä”, kauppa-asiantuntija Tania Vangeas Centro Humboldt -järjestöstä sanoo. ”Sopimuksen kautta maat avaavat markkinansa tietyille maataloustuotteille. Alba tuntuu hyvältä vaihtoehdolta Nicaragualle.”

Albaa kutsutaan usein Yhdysvaltojen lempilapsen Amerikkojen vapaakauppa-alueen FTAA:n vasta-aloitteeksi. FTAA:sta on kaavailtu maailman suurinta vapaakauppa-aluetta.

Suunnitelman vastustajat pelkäävät, että sopimuksen myötä Kanadan ja Yhdysvaltojen yritykset pääsisivät vapaasti koko mantereen markkinoille.

Köyhien maiden talouksien uskotaan heikkenevän entisestään, jos paikalliset yritykset joutuvat kilpailemaan massiivisten kansainvälisten yritysten kanssa. Arvostelijoiden mukaan vapaakauppa-alue vahvistaa Yhdysvaltojen valta-asemaa mantereella entisestään.

Kansanedustaja Bonilla puolestaan pelkää, että Alba vaarantaa Nicaraguan osallisuuden muissa sopimuksissa, kuten tulevissa kauppaneuvotteluissa EU:n kanssa ja Dominikaanisen tasavallan, Keski-Amerikan ja Yhdysvaltojen välisessä DR-CAFTA vapaakauppasopimuksessa.

”Olemme pyytäneet hallitukselta Albaan liittyviä asiakirjoja, jotta voisimme arvioida, missä määrin Alba on ristiriidassa muiden sopimusten kanssa”, Bonilla kertoo.

Alba kannustaa jäsenmaitaan edistämään ja tukemaan teollisuutta ja tuotantoa suoja- ja tukitoimin. Yhteistyön perustana on perinteisen vapaakauppa-ajattelun kilpailuedun sijaan yhteistyöetu: saat sitä mitä tarvitset, tarjoat sitä mitä osaat ja pystyt tuottamaan.

Tavoitteena on maiden välisen taloudellisen epätasa-arvon vähentäminen. Alban logiikan mukaan vain solidaarisuuteen perustuva vapaakauppa-alue voi olla hyödyksi kaikille osapuolille.

Esimerkiksi venezuelalainen Bandes-pankki aloittaa näinä päivinä halpakorkoisten luottojen tarjoamisen nicaragualaisille tuottajille.

”Albaa voi ajatella pehmeänä vapaakauppa-alueena”, arvioi Delgadillo.

Terveyttä, opiskelijoita ja öljyä

Nicaraguassa Alba-yhteistyö näkyy Kuuban ja Venezuelan tarjoamina terveydenhuoltopalveluina ja opiskelijavaihtona. Lisäksi Venezuela on luvannut myydä huokein ehdoin energiakriisissä painivalle Nicaragualle jopa kymmenen miljoonaa tynnyriä öljyä vuodessa.

Nicaragua on myös ottanut Alba-mailta Kuubalta ja Venezuelalta mallia sisäpolitiikkaansa muun muassa nälän vastaisesta ”nälkä nolla” -kampanjasta ja kansalaisfoorumeista.

Delagadillo on mietteliäs pohtiessaan, mitä Nicaragua voi Alba-maille tarjota vaihtokauppana.

”Emme mitenkään pysty tällä hetkellä tuottamaan Alban yhteydessä mainittuja maataloustuotteita, esimerkiksi lihaa, siinä määrin missä Venezuela on ilmoittanut haluavansa ostaa niitä.”

Alba-yhteistyö koskee myös asevoimia. Delgadillo onkin huolissaan siitä, että kaupan ohella Alba-maat sitoutuvat tukemaan toisiaan myös poliittisesti, samoin kuten Yhdysvallat on olettanut läheisiltä kauppakumppaneiltaan tukea ulkopolitiikassa ja sotatoimissa.

Bonilla jakaa huolen.

”Tässä ei ole kyse pelkistä sopimuksista tai yhteistyöstä. Alba on poliittinen projekti. On hienoa, että köyhiä autetaan esimerkiksi ilmaisilla kaihileikkauksilla. Ongelma on kuitenkin, että hyväntekeväisyydellä ostetaan kannatusta poliittiselle projektille.”

”Emme halua terveydenhuoltoa vapauden kustannuksella, kuten on käynyt Kuubassa, jossa et voi avata suutasi tai matkustaa.”

Delgadillon mukaan käsitys Albasta Venezuelan presidentti Hugo Chávezin ideologisena kannattajaleirinä Yhdysvaltoja vastaan on kuitenkin liioiteltu.

”Media maalaa kuvaa eräänlaisesta ideologiamöröstä. Meille tarjotaan Chávezin, Ortegan ja Yhdysvaltojen diskurssia, tutkimatta ollenkaan lähemmin, mistä sopimuksessa on kyse.”

Albasta on vaikea puhua poliittista ideologiaa mainitsematta. Jäsenmaiden johtajat ovat kaikki Latinalaisen Amerikan poliittisen vasemmiston täysverisimpiä edustajia. Kaikki ovat puheissaan erityisen kriittisiä uusliberaalia talouspolitiikkaa ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa kohtaan.

Entinen vallankumousjohtaja ja vuosina 1985-90 presidenttinä toiminut sandinisti Ortega valittiin viime marraskuussa uudelleen Nicaraguassa presidentiksi.

Aiemmin samana vuonna Venezuelan Hugo Chávez uusi mandaattinsa ja Boliviaa on alkuvuodesta 2006 lähtien johtanut alkuperäisväestöjä edustava Evo Morales.

”Siitä ei pääse mihinkään, että Alba on tällä hetkellä yksi kunnianhimoisimpia markkinavoimia vastustavia projekteja”, toteaa Delgadillo.

”Nicaraguan hallitus aikoo selkeästi priorisoida Albaa, vaikka on julkisesti ilmoittanut, ettei aio vetäytyä muista sopimuksista, joissa on mukana.”

”Totta kai hallitus keskittää voimavaransa sinne, missä sillä on hyvät suhteet ja vahvin tuki”, Tania Vanegas toteaa.

”Haaste on minun mielestäni ennemminkin varmistaa, miten saada Nigaragualle suurin mahdollinen hyöty niin Albasta kuin muista sopimuksista niin, että ne täydentäisivät toisiaan. Toinen haaste on avoimuus – tämän hetkinen salamyhkäisyys ja tiedon puute ruokkivat kritiikkiä ja epäilyä, eikä näin voida jatkaa.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 08/2007