Charin kylässä Boliviassa pyhäinpäivää vastaavaa juhlaa vietetään marraskuun ensimmäisenä ja toisena päivänä. Kylän kuolleita muistetaan monimuotoisin juhlin kolmena kuolemaa seuraavana vuotena.
Koko maassa yleinen katolinen juhla Fiesta de Todos Santos on aikoinaan muodostunut vastaavan pakanallisen juhlan tilalle, kuten moni muukin kristillinen juhla. Monia alkuperäisiä vaikutteita on kuitenkin edelleen säilynyt.
Ensimmäisenä iltana kokoonnutaan vainajan kotiin. Tunnelma on harras, mutta kuitenkin luonteva. Huoneen päätyyn on asetettu alttari, jonka eteen ihmiset voivat mennä viettämään aikaa vainajan kanssa. Vainajan ajatellaan olevan juhlissa läsnä, sillä kuolleet palaavat kerran vuodessa kyliinsä ja koteihinsa.
Vainajalle tuodaan uhrilahjoja, jotka olivat hänelle elinaikanaan mieluisia, vaikkapa makeisia. Lisäksi annetaan kokapensaan lehtiä, tupakkaa ja alkoholia, jotka ovat tärkeä elementti kaikissa juhlamenoissa ja toimivat vahvoina symboleina. Ihmiset tuovat myös sokeriruokoja, eri muotoihin leipomaansa leipää ja eräänlaisia jättipopcorneja, joita pujotetaan helminauhaksi ja solmitaan kiinni sokeriruokoseipäisiin. Sokeri symboloi energiaa ja elinvoimaa, ja maissi on niin ikään ravinnon ja elämän symboli. Molempia käytetään laajasti eri rituaaleissa.
Juhlien edetessä tunnelma kohoaa iloiseksi. Tarkoituksena ei ole surra vainajia, vaan viettää jälleen aikaa yhdessä. Ruokana tarjoillaan etenkin edesmenneiden suosikkiaterioita, eikä juomaa ole unohdettu.
Seuraavana päivänä kokoonnutaan hautausmaalle. Sinne saavutaan musiikin tahdittamana. Sokeriruo’ot ja muut uhrilahjat tuodaan haudoille. Hilpeä tunnelma jatkuu. Orkesteri jatkaa soittoaan pitkälle iltapäivään. Juhlien päätteeksi vainajille tarkoitetut uhrit jaetaan kylän väelle rukousta vastaan. Tarkoituksena on rukoilla vainajalle kaikkea hyvää hänen paluumatkalleen tuonpuoleiseen ja taivaisiin. Lapset imeskelevät tyytyväisinä sokeriruokopätkiään.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2006