IPS — Jo kauan on sanottu, että jos annatte ihmisille kalan, he voivat syödä, mutta jos opetatte heidät kalastamaan, he saavat aina syödäkseen. Nykyään sanontaa voi jatkaa: ”Helpottakaa viestintää, niin muutatte ihmisten elämän.”

Yli 500 edustajaa eri puolilta maailmaa kokoontui lokakuun lopulla Roomassa pidettyyn lajissaan ensimmäiseen maailmankonferenssiin, joka pohti viestintää kehityksen palvelijana. Sen järjestivät YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO, Maailmanpankki sekä Communication Initiative.

Miten valjastaa viestinnän voima vauhdittamaan köyhyyden vähentämistä, ruokaturvaa, terveyttä, hyvää hallintoa ja kestävää kehitystä? Kokemuksesta tiedämme jo, että viestintä ja kehitys kulkevat käsi kädessä, sillä ne ovat saman pyrkimyksen kaksi puolta.

YK-järjestöt ovat auttaneet luomaan puitteita yhteiskunnalliselle vuoropuhelulle eri maiden sisällä ja välillä. Sijoitus on osoittautunut kannattavaksi, sillä yhteiskuntatieteilijöiden mukaan viestintä on kestävän kehityksen ydin.

Emme kannusta pelkästään hallituksia puhumaan kansalaisille – vaikka sekin on toki tärkeä velvoite. Kyse on tasa-arvoisesta, kaksisuuntaisesta prosessista, joka sallii hallitusten myös kuunnella ihmisiä. Se on vuoro- eikä yksinpuhelua ja edellyttää, että ääneen pääsevät muutkin kuin valtaapitävät.

Viestintätekniikan mullistavat keksinnöt tarjoavat valtavia mahdollisuuksia ja haasteita kansainväliselle kehitykselle. Samoin kuin teollinen tuotanto aloitti uuden aikakauden kaksisataa vuotta sitten, on viime vuosikymmenen digitaalinen vallankumous muuttanut miljoonien elämää ja kiihdyttänyt taloudellista kasvua monissa osissa maailmaa. Se on kutistanut maailmaa ja luonut globaalit markkinat.

Kymmenen viime vuoden aikana on syntynyt kokonaan uusi tavaroiden ja palvelujen maailma, jonka arvo ylittää kaksi biljoonaa dollaria. Tieto- ja viestintätekniikka on auttanut lukuisia nousevia valtioita saavuttamaan ilmiömäisen talouden kasvuvauhdin.

Riskinä on kuitenkin kuilun syveneminen uutta tekniikkaa hyödyntävien ja sen ulottumattomiin jäävien ihmisten välillä, minkä myötä rikkaiden ja köyhien eriarvoisuus kasvaa.

Onko mahdollista tuoda internet-yhteys syrjäkyliin, joista puuttuvat tiet, sähkö ja juokseva vesi? Se on mahdollista, mutta globalisoituneessa maailmassa se ei riitä. Tietoverkkoyhteydet pitää yhdistää perinteisempiin viestimiin, jotka ovat jo näyttäneet kykynsä kehityksen edistäjinä. Syrjäseuduilla erittäin tehokas tietokanava muodostuu paikallisilla kielillä tehdyistä radio-ohjelmista, joihin yleisö saa osallistua. Myös videolla on merkittävä rooli.

Vaikka uusien viestintävälineiden käyttäminen on hyödyllistä, ei pelkästään niiden varaan voi laskea. Meidän on muistettava, että viestintä on kehityshankkeissa oleellinen työkalu eikä vain keino jälkikäteen kertoa siitä, mitä tehtiin.

Nykyisin käy koko ajan selvemmäksi, että viestintä on kehitystä. Se on välttämätöntä parempien kehitystulosten saavuttamiseksi ja läpinäkyvyyden, tilivelvollisuuden ja tiedonsaannin lisäämiseksi.

Viestintä nivoutuu selvästi tekniikkaan, kuten tämänvuotisen Nobelin rauhanpalkinnon saaja, Muhammed Yunus, on oivaltanut. Kehitettyään pienlainajärjestelmän hän perusti yhtiön, joka on jo toimittanut matkapuhelimen kolmelle miljoonalle lankapuhelimen ulottumattomissa olevalle köyhälle maaseudun asukkaalle.

Eräs eteläafrikkalainen yritys puolestaan tarjoaa kaupallista sähköpostipalvelua Afrikan syrjäkolkilla asuville. Yhtiö mainostaa laitettaan niin vankkatekoiseksi, että ”se toimii vaikka pyörremyrskyssä ja paviaanien kiikkuessa antennissa”.

Kun paviaanit keikkuvat viestejä syrjäkylille välittävissä antenneissa ja hallitukset alkavat keskustella kansalaisten kanssa kehityksestä, maailma muuttuu toden totta luultua vinhemmin. Nyt on varmistettava, että muutokset ja tulossa olevat uudet keksinnöt palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla kehitystä ja todella myös tavoittavat köyhät.

Kuten jaamme siemeniä viljelijöille, voimme tehokkaan viestinnän avulla myös kylvää tiedon ja toivon siemeniä maailman köyhien keskuuteen. Samalla autamme heitä muuttamaan omaa elämäänsä.

Kirjoittaja on yk:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n pääjohtaja.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2006