Bray Ihorlan Bellido Quispe, 8, (vas.) ja Levi Esrdas Yucra Hoallpa, 14, pitävät marsuistaan hellän huolen. Marsut ovat Pitumarcassa perheiden tärkein proteiininlähde. (Kuva: Heidi Piiroinen)
Pitumarcan kylässä 8-vuotias Bray Ihorlan Bellido Quispe avaa takapihan vajan oven ja on pakahtua ylpeydestä. Vajan seinille kohoavissa, isän rakentamissa häkeissä puputtaa ruokaansa viitisenkymmentä marsua.
Bray kuuluu Club de Amigos -maatalouskerhoon yhdessä 20 muun kylän lapsen kanssa. World Vision -järjestön aluekehityshankkeen avulla lapset ovat saaneet kasvatettavakseen jalostettuja marsuja ja viljeltäväkseen salaatteja. Hanke saa rahoitusta Suomen ulkoministeriöltä.
Bray tunnustaa pitävänsä eniten pienistä marsunpoikasista, jotka hän hellästi kaivaa häkeistä syliinsä.
”Ruokin niitä hyvin, jotta ne tulisivat oikein lihaviksi”, Bray hymyilee ujosti.
Hänelle on opetettu, että pulskista marsuista saa eniten ravintoaineita ja kasvaa itsekin isoksi. Sen hän mielellään uskoo.
Arvokas marsu raaskitaan syödä kerran kahdessa viikossa. Etelä-Perussa sijaitsevan Pitumarcan alueen alle viisivuotiaista lapsista puolet on aliravittuja. Nopeammin ja pulskemmiksi kasvavat marsut ovat perheiden tärkein proteiininlähde.
Vanhempien ohjeistuksen ja uusien marsujen mukana perheiden ruokailutavat ovat muuttumassa. Aiemmin aikuiset söivät ensin – nyt lapsille koetetaan perata lihaisimmat kimpaleet.
Vihreä pallo painonnoususta
Yanet Huamani Condori, 3, saa Pampachiren terveyskeskuksessa kehuja painonnoususta. Isoveli Mario seuraa vierestä. (Kuva: Heidi Piiroinen)Pampachirin kylässä 3-vuotias Yanet Huamani Condori on juuri päässyt alas punnitusvaljaista ja sisarukset Ruth ja Mario Huamani Condori ohjaavat ylpeänä pikkusiskoaan kotiin. Seinälle suureen julisteeseen merkitään Yanetin kohdalle vihreä pallo kertomaan siitä, että tytön paino on noussut normaalisti.
Julisteen lukuisten vihreiden pallojen välistä paistavat kuitenkin hälyttävät keltaisten ja punaisten pallojen rivistöt. Punainen kertoo aliravitsemuksesta ja keltainen sen vaarasta.
Lapsia on kylässä 25. Jokainen kylän lapsi punnitaan ja mitataan kerran kuussa. World Visionin kouluttama kylän terveysvastaava Casimiro Huaraya Mendoza seuraa aliravittuja lapsia tarkasti ja käy neuvomassa perheitä lasten ruokinnassa. Lasten kasvua seuraamalla pyritään puuttumaan riskitilanteisiin ajoissa.
Huasapampan kylässä Andien sylissä alkaa riehakas peli saman tien, kun joku keksii kaivaa jalkapallon esiin. (Kuva: Heidi Piiroinen)
”Jos aliravittu lapsi sairastuu, hän on suuremmassa vaarassa kuolla kuin oikein ravittu lapsi”, Huaraya Mendoza toteaa.
Viereisessä huoneessa terveysvastaava Fortunata Arce esittelee vanhemmille kierrätysmateriaaleista kyhättyjä leluja. Koska lastentarhoja ei ole, äidit heittävät lapset aamulla huivissa selkäänsä ja ottavat mukaansa laamalaumoja paimentamaan. Huivissa heiluessaan lapsella ei ole kuitenkaan muita virikkeitä kuin maisemat.
”Lapset tarvitsevat kehittävää tekemistä. Täällä vanhemmille näytetään, miten leluja voi rakennella kotona. Samalla ohjataan heitä leikkimään lastensa kanssa”, Arce kertoo.
Kouluun ennen työtä
Liman San Juan de Mirafloresin -alueen lapset kirmaavat tervehtimään vapaaehtoistyöntekijöitä Johana Reyesiä ja Evely Leivaa. Tytöt ovat mukana lapsityötä ehkäisevässä projektissa. (Kuva: Heidi Piiroinen)
Liman San Juan de Mirafloresin slummissa kiertävät Rafael García ja Johana Reyes saavat peräänsä ilosta kiljuvan ja poskisuudelmia ympärilleen lennättelevän lapsilauman. Johana kuuntelee nauraen lasten ylitsepursuavat kuulumiset ja halaa kevyesti jokaista ennen kuin jatkaa matkaa pölyävällä tiellä.
Kadulla laukkaavat lapset näkevät Johanan yleensä sunnuntaisin La Casa de Panchitan, kotiapulaisten talon, työpajoissa. He ovat mukana ohjelmassa, jolla pyritään estämään lasten ajautuminen lapsityöhön. Grupo de Trabajo Redes -järjestön tiloihin lapset kokoontuvat viikoittain leikkimään ja oppimaan uutta.
Tänä helteisenä torstaiaamuna Johana ja Rafael kiertävät ovelta ovelle kyselemässä, miksi Kelly, Geraldine ja monet muut lapset eivät saapuneet sunnuntaina talolle.
Vapaaehtoiset kannustavat ovenraoista äitejä lähettämään lapset seuraavalla kerralla, sillä lapsille olisi tarjolla ilmaiseksi tukiopetusta ja ruokaa – ja samalla tietoa lasten oikeuksista leikin varjolla.
San Juan de Miraflores on Liman köyhimpiä alueita. Lapsityötä ehkäisevässä ryhmässä on mukana 250 alueen lasta. Heistä 70 prosenttia on tyttöjä ja 30 prosenttia poikia.
”Perinteisten roolien takia perheiden vanhimmat tytöt joutuvat useimmiten töihin. Tytöt vahtivat lapsia ja tekevät kotityötä. Poikien työssäkäyntiä on usein vaikeampi tunnistaa”, Johana Reyes toteaa.
Lapsityön ehkäisyprojektin lisäksi tavoitteena on, että toisen ryhmän sata tällä hetkellä työssä käyvää lasta voisivat lopettaa työnteon ja käydä koulunsa rauhassa loppuun.
Kelly Gutierrez Gimenez, 9, pitää vapaapäivänään huolta pikkuveljestään Juliosta. (Kuva: Heidi Piiroinen)
”Tästä koetetaan sopia vanhempien kanssa. Lasten työtä ei usein oikeasti tarvita, koska heidän palkkansa on vain pieni osa perheen tuloista”, Rafael García selittää.
Sadekaudella Andit viheriöivät. Pitumarcasta lähdettäessä on edessä pelkkää huikaisevaa nousua. World Visionin lastenoikeuksien hankkeessa mukana olevat kylät sijaitsevat 3000-5000 metrin korkeudessa. (Kuva: Heidi Piiroinen)
Hiekkaisessa rinteessä sijaitsevan kodin pihalla leikkii kolme lasta. Ujosti hymyilevä 9-vuotias Kelly Gutierrez Gimenez kantaa puolivuotiasta pikkuveljeään tottunein ottein. Kelly työskentelee viikonloppuisin lapsenvahtina toisella alueella.
Vuonna 2001 voimaan tulleen lain mukaan alle 14-vuotiaat lapset eivät saisi Perussa työskennellä laisinkaan, 15-18-vuotiaatkin vain osa-aikaisesti. Lain toteutumiseen on kuitenkin vielä pitkä matka.
Kellyn tilannekin on kinkkinen. Tytön palkka on hyvä, noin 70 euroa kuussa.
”Se on tärkeä lisä perheen tuloihin. Voisimme nyt yrittää parantaa äidin työolosuhteita ja palkkaa niin, että Kelly voisi vähitellen luopua työnteosta”, Rafael miettii ratkaisua tilanteeseen.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2006