Jihan sanoo, että Leena-mummon lintuharrastuksesta voi hyvinkin tulla myös hänen harrastuksensa. Sijaismummolla ja -lapsenlapsella synkkaa selvästi.

Tässä perheessä Vantaan Koivukylästä kaikki ovat syntyperäisiä ulkomaalaisia: äiti Zhang Jian on Kiinasta, isä Soran Zaki Iranin Kurdistanista ja 8-vuotias Jihan Kojn Zaki on nimensä käännöksen mukaisesti ”iloinen maailmalainen”.

Mutta nyt perheessä on uusi, aivan supisuomalainen jäsen: helsinkiläinen Leena Hilanne on Jihan-pojan sijaismummo. Ja jo on kiikaroitu lintuja, paistettu makkaraa ja käyty kalassa.

Jotain tärkeää puuttui

”Jotakin puuttui, niin olin pitkään ajatellut”, kertoo Zhang Jian.

Se puute perheyhteisössä oli isovanhempi: Soran Zakin molemmat vanhemmat ovat kuolleet, ja Jianin vanhempia koillis-Kiinaan päästään tapaamaan vain harvoin.

”Kaikissa kulttuureissa ja jokaiselle ihmiselle on tärkeää oppia tuntemaan isovanhemmat. Vanhat ihmiset ovat fiksuja, heillä on elämänkokemusta.”

Jian oli kuullut sijaismummoista Vantaan monikulttuuripäivän juhlilla, ja tämän perheen mummoksi saatiin yhteisten kiinnostuksen kohteiden pohjalta Leena Hilanne.

”Olemme ihan avoimia, emme vaadi mitään. Leena ja poika saavat itse päättää, mitä he haluavat tehdä yhdessä”, Zhang Jian sanoo.

Luonto ja ihmisyys, avoimuus ja rajattomuus ovat Jianille perusarvoja myös kanssakäymisessä Hilanteen kanssa. Kulttuurien erilaisuus ei hänen mielestään luo ylitsepääsemättömiä ongelmia – suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisten läheisiä suhteita pirstovat kaikkein eniten kiire ja työpaineet.

”Aluksi en esimerkiksi ymmärtänyt sitä, että vanhukset hoidetaan vanhainkodeissa. Mutta nyt tiedän, että ihmisillä on täällä paljon paineita.”

Inhimillisiä ihmisiä

Leena Hilanne sanoo päättäneensä ryhtyä sijaismummoksi nimenomaan maahanmuuttajaperheelle – heidän yksinäisyytensä on varmasti suurinta.

Innokas lintuharrastaja ja klassisen musiikin ystävä Hilanne näyttää jo aivan kotoutuneen viulua soittavan Jihan-pojan isoäidiksi. Massiivisen kaukoputken silmästä tuijotellessaan Jihan saa selvityksen siitä, miksi varpunen kylpee hiekkakuopassa ja mitä leivo oikein livertelee Haltialan peltojen yllä. Talvinen konserttiretki on suunnitteilla.

Hilanne toteaa, että hänellä on lahjoitettavanaan jotain nykypäivänä hyvin kallisarvoista, aikaa. Leena-mummolle ei näet enää näytä riittävän aikaa edesmenneen miehen lapsenlapsilta, kun harrastuksia ja menoja on niin paljon, vaikka ennen yhteiset uinti- ja kulttuuriretket olivat aivan säännöllisiä.

”Huomasin, että elämääni oli tullut lapsen mentävä aukko, ja toisaalla on perheitä, joilla on isoäidin mentävä aukko.”

”Meillä sijaismummuilla on myös yhteistä toimintaa. Esimerkiksi Vantaan seurakunnat antavat muutaman kerran vuodessa käyttöömme sauna- ja uimaosastonsa. Se on erinomainen kohtauspaikka lapsille, vanhemmille ja meille mummuille. On mukava nähdä, kun monikansallisilla lapsilla on hauskaa keskenään.”

Soran Zaki on tavattoman mielissään, että perheellä on nyt Suomessa isovanhempi. Hän kehuu, että Leena-mummo on lyhyessä ajassa tuonut uuden ulottuvuuden perheen elämään. Zaki kuvaa sijaismummoiksi ryhtyviä ”inhimillisiksi ihmisiksi”.

Zaki itse on joutunut ensimmäistä kertaa pakolaiseksi Irakiin kuukauden vanhana vauvana. Hän uskoo, että me kaikki tarvitsemme suuremman yhteisön kuin ydinperheen.

”Lapselle isovanhemmat ovat tärkeitä, koko yhteiskunnalle yhteisöllisyys on tärkeää.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2006