Patrick puurtaa läksyjään.Patrick Mukantabana, 12, pitää opiskelusta. Hän tekee läksyjä yksin tai ystävänsä Ahmedin kanssa pari tuntia aina koulun jälkeen. ”Haaveeni on tulla Ruandan opetusministeriksi”, toteaa äitinsä, sisarensa ja kansanmurhassa orvoksi jääneen serkkunsa kanssa Kigalissa asuva poika päättäväisesti.

Vuonna 1994 alkoi Ruandassa sata päivää kestänyt kansamurha, jossa tapettiin ainakin 800 000 ihmistä. Joidenkin arvioiden mukaan tapettuja olisi vielä paljon enemmän. Tapettujen joukossa oli niin lapsia kuin aikuisiakin, myös opettajia. ”Kansanmurhassa monia opettajia tapettiin ja osa heistä pakeni maasta. Kouluja ja oppimateriaalia tuhottiin. Ruandan koulujärjestelmä kärsi vakavia vahinkoja vuonna 1994”, kertoo viitisen vuotta Ruandan opetusministerinä toiminut Romain Murenzi.

Kansanmurhan jälkeen maan koulutustilannetta on yritetty kehittää monin tavoin. Siihen pyritään sekä voimauttamalla ja motivoimalla opettajia että parantamalla käytännön resursseja, kuten lisäämällä tietokoneita. Yhä useampi ruandalaislapsi pääseekin nykyään kouluun.

”Kansanmurhan jälkeen valtaan noussut hallitus päätti avata alakoulut, jolloin 940 000 lasta pääsi kouluun. Yläkoulujen oppilasluku oli vuonna 1994 viisikymmentä tuhatta, ja nyt määrä on kuusinkertaistunut”, kertoo Murenzi.

Kuri on kova

Ruandan pohjoisosassa sijaitsevassa Buymanan luonnontieteellisessä koulussa opiskelee 800 koululaista. Heistä lähes kolmasosa on tyttöjä. Oppilaat asuvat koulussa läpi vuoden ja näkevät perhettään harvoin, lomilla ja perheen vieraillessa koulussa. Koulussa aika kuluu pääasiassa matematiikan, fysiikan, kemian ja biologian opiskeluun. Kustakin aineesta pidetään ainakin kahdeksan oppituntia viikossa.

Oppilaat asuvat asuntolassa.

Kahdeksantuntisten koulupäivien jälkeen läksyt vievät vielä muutaman tunnin. Sen jälkeen lähdetään ohjattuun urheilutuokioon, joko lenkille tai pelaamaan joukkuepelejä. Nukkumaanmenoaika asuntoloissa on puoli kymmeneltä illalla, jotta nuoret saavat riittävästi unta herätäkseen taas varhain aamulla tekemään läksyjä ja valmistautumaan tulevaan koulupäivään.

Koulua vetävät katoliset veljeskuntalaiset, joten koulussa on myös kirkko, jossa käydään jumalanpalveluksissa ja kuorossa. Koulun uskonnollinen ilmapiiri lienee vaikuttanut siihen, että oppilailta omia idoleita kysyttäessä vastattiin Shakespearen, Martin Luther Kingin ja Pythagoraan lisäksi usein myös Jumala.

Lapset haluavat opiskella

Vaikka Ruandassa lapset ja nuoret opiskelevat mielellään, tekevät he sitä eri syistä. Yksi tahtoo itselleen taloudellisesti vauraamman tulevaisuuden, toinen haluaa Eurooppaan opiskelemaan, kun taas moni haluaa tehdä asioita auttaakseen ruandalaisia. Kemiantunnilla.Kaksi vuotta luonnontieteellisessä sisäoppilaitoksessa opiskellut 18-vuotias Théophile Biramahire on kahden opettajan lapsi. ”Haluan insinööriksi, jotta saisin itselleni paremman elintason.”

Théophilen kanssa samassa koulussa kolmatta vuotta opiskeleva Sandrine Nmwali haluaa tietokoneinsinööriksi. 17-vuotias Sandrine pitää opiskelusta ja opiskelee paljon oppituntien ulkopuolellakin: ”Teen läksyjä tunti ennen koulua ja kolme tuntia koulun jälkeen.” Sandrine ei opiskele pelkästään itsensä takia. ”Haluan menestyä koulun maineen takia. Jos minä menestyn, menestyy myös koulu.”

Monen ruandalaisnuoren tavoin Sandrine on menettänyt vanhempansa kansanmurhassa. Koulusta lomalla ollessaan hän asuu tätinsä luona.”Aluksi ikävöin vanhempiani, mutta nyt olen jo tottunut siihen, ettei heitä enää ole.”

Ruandan eteläosassa sijaitsevasta Nyamagoben maakunnasta kotoisin oleva 17-vuotias Gilbert Ndanyambaje haluaa opiskella lääkäriksi. ”Ruandassa on vakavia sairauksia, joita haluan parantaa.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2006