Uiguuriravintolassa kokkipoika antaa taidonnäytteen nuudelinteossa.

Herkuttelumme alkaa jo Kazakstanin puolella, jossa junan kanssamatkustajat varustavat meidät jättimelonilla, viinirypäleillä ja kuumilla samsoilla, uunissa paistetuilla rasvaisilla lampaanliha-taikinanyyteillä. Samsa on yksi arvostetuimmista paikallisherkuista.

Olemme ystäväni kanssa matkalla Kazakstanin rajalta Kiinan Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen pääkaupunkiin, Urumqiin. Pysähdymme ruokatauolle rähjäisen uiguurikylän maalaiskanttiiniin. Längmänit paistuvat tulilla, käsintehdyt nuudelit höyryävät ja chili puree kylmän autiomaan yössä. Vihreää teetä kaadetaan kaiken aikaa kuppeihimme ahtaessamme herkullista suyuqash-nuudelikeittoa, ”väsyneen ateriaa”.

Uiguurit kutsuvat ruokalajeja hauskoilla nimillä. ”Rakkauden ruuassa”, längmänissa, käsin tehtyjen nuudelien pituutta verrataan rakkauden kestoon. Tässä uiguurien suosikissa keitetyt nuudelit tarjotaan paistetusta lampaanlihasta, chilipippurista, tomaatista, munakoisosta ja valkosipulista valmistetun wokin kera.

Xinjiang tunnetaan myös nimillä Sinkiang, Kiinan Turkestan tai Itä-Turkestan. Uiguurit taistelivat itsenäisyyden Itä-Turkestanin tasavallalle kahdeksaksi vuodeksi 1930- ja 40-luvuilla. Uiguristan, kuten itsenäisyyttä ajavat uiguurit aluettaan kutsuvat, on pääasiassa vuoristoa, täys- ja puoliaavikkoa. Asutuskeskukset ovatkin syntyneet keitaille.

Urumqin – suomennettuna ’kauniit laitumet’ – ympäristössä levittäytyvät hedelmälliset laidunmaat. Alueella tuotetaan myös vihanneksia ja hedelmiä. Seutu on kuuluisa makeista aprikooseista, meloneista ja rypäleistä.

Uiguurit polveutuvat Keski-Aasian turkinsukuisista paimentolaiskansoista ja ovat nykyään islaminuskoisia. Uiguurikeittiö on saanut sekä kiinalaisia että islamilaisia vaikutteita silkkitien molemmista suunnista ja on tunnettu keskiaasialaisista herkuista kuten kebab ja chuchura.

Chuchura on toiveita ja vaurautta symboloiva lammastortillakeitto, niinpä sitä tarjotaankin suosittuna juhla- ja hääateriana. Hiilillä paahdettua kebabia on tarjolla katukeittiöissä ja basaareissa kaikkialla.

Vielä pari vuosikymmentä sitten neljännes uiguureista eli yli satavuotiaiksi. Pitkäikäisyys liitetään seudun ilmastoon ja ihmisten elämäntapoihin, fyysiseen kestävyyteen sekä terveelliseen ruokavalioon. Paimentolaisten pääravinto on perinteisesti koostunut viljasta, lihasta ja maidosta. Raskas elämäntapa ja kylmät talvet vaativat tuhtia ruokaa. Edelleenkin lihakarjan kaikki osat hyödynnetään ruuanlaitossa.

Uiguuriruuan perustana ovat kotona paistetut nan-leivät ja maitotuotteet, hunaja, mantelit, hedelmät sekä oliivit. Lihaa käytetään paljon, pääasiassa lammasta, nautaa, kamelia, kalkkunaa ja kanaa samoin kuin vihanneksia ja juureksia, yleisimmin porkkanaa, tomaattia, munakoisoa, lehtiselleriä sekä sipuleita ja chilipippureita.

Urumqin kaupunkikierrokselta päädymme ystäviemme Sonfei Yan ja Kakain kanssa ravintolaan, jonka erikoisuus on polo, eräänlainen juhlava pilahvi. Keitetty riisi tarjotaan lampaanlihasta, luumuista, kurpitsasta, porkkanasta ja sipulista valmistetun wokin kera. Aterialla tarjoillaan myös relissiä ja jugurttia. Vihreä tee kuuluu täällä kaikkiin aterioihin. Jälkiruuaksi lasillinen kirpeää granaattiomenanektaria, hyvää – yakhshi!

Songfei tilaa meille kukkuralautasellisen herkullisia lampaankotletteja junaevääksi. Näkemiin Urumqi ja kiitos, meille jäi niin hyvä maku suuhun, että palaamme vielä!

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2006