Barilue Fineboy Kuuku joutui pakenemaan Nigeriasta Beniniin.
Barilue Fineboy Kuuku, 43, työskentelee oppaana vanhalla orjareitillä Beninin Ouidah’ssa. Mies on itsekin joutunut pois omasta maastaan.
Kuuku on Nigerian ogoni, joka on ollut maanpaossa vuodesta 1999. Kotimaassaan Kuuku työskenteli toimittajana Vanguard- ja Ogoni Pen -lehdissä, joihin hän kirjoitti ogonien alueella tehtävää öljynporausta ja Nigerian valtaapitävien sekä öljy-yhtiö Shellin toimintaa kritisoivia artikkeleja. Mies kirjoitti artikkelinsa salanimellä, mutta lopulta hänen henkilöllisyytensä paljastui.
”En ole hullu. Minun oli pakko paeta maasta, muuten olisin ollut mennyttä. Minun täytyi suojella itseäni ja perhettäni”, Kuuku toteaa.
Miehen kanssa Ouidah’ssa asuvatkin myös hänen vaimonsa, veljensä ja kaksi pientä lastaan. Kielitaitoisesta ja koulutetusta toimittajasta on tullut osaava ja paneutunut turistiopas.
”Pidän tärkeänä sitä, että muistutan ihmisiä siitä, mitä afrikkalaisille on tapahtunut. Orjuus on koko Afrikan yhteistä historiaa, eikä sitä voi pyyhkiä pois.”
Oppaaksi Kuuku päätyi sattumalta. Paikallisen museon omistaja tuntee ogonien vaikeudet, sillä hän opiskeli aikoinaan ogoniaktivisti ja kirjailija Ken Saro-Wiwan kanssa, ja tarjosi siksi Kuukulle myötätunnosta töitä. Kuuku muistuttaakin, että läheskään kaikki ogonipakolaiset eivät ole olleet yhtä onnekkaita.
Kuuku seuraa päivittäin Nigerian tapahtumia matkaradiostaan, ja Ouidah’n pienessä kylässä on nykyään myös internetkahvila, joten Kuuku pystyy pitämään sähköpostitse yhteyttä sukulaisiinsa ja tuttaviinsa. Tilanne kotimaassa vetää miehen vakavaksi.
”Ogonien tilanne ei ole parantunut yhtään. Peräänkuulutamme edelleen poliittisia, ympäristöllisiä ja taloudellisia oikeuksiamme. Haaveilen, että voisin palata kotimaahani, mutten tiedä, miten se olisi mahdollista”, Kuuku sanoo.
Mies on huolissaan myös siitä, että Ken Saro-Wiwan hirttämisen jälkeen maailma tuntuu sulkeneen silmänsä ogonien ahdingolta. Kuuku itse on jatkanut maanpaossa kamppailuaan kansansa puolesta muun muassa kirjoittamalla lukuisia vetoomuksia ja muistuttamalla ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöjä sähköpostitse ogonien asemasta. Myös Ouidah’ssa vierailevat turistit saavat orjahistorian ohella kuulla selostuksen ogonien tilanteesta.
”Minulta on kysytty, miksi ihmeessä jatkan yhä puhumista, vaikka se on vaarallista. Minun suutani ei kuitenkaan voi sulkea. Taistelumme ei ole fyysistä vaan älyllistä, ja se jatkuu edelleen.”
Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2006