Taistelu kuivuutta ja erosioota vastaan

Boliviassa alkuperäiskansojen kurssilla kootaan yhteen kokemuksia ilmaston muutoksista ympäri maata ja pohditaan, kuinka vähentää niiden vaikutuksia omaan arkielämään.

Kurssilaisia Boliviassa (Kuva: Saila Saaristo) Petrona Flores (oik.) valistaa kurssilaisia ilmastonmuutoksesta Alkuperäiskulttuurien keskus Kawsayssa.

”Inti qayllaykumuchhanña, aurinko on lähempänä”, toteaa nainen kurssilla pohjoisbolivialaisessa Charin kylässä. Menossa on Alkuperäiskulttuurien keskus Kawsayn alkuperäiskansoille suunnattu kurssi, jonka aiheisiin kuuluu myös ilmastonmuutos.

Kolmen ja puolen kilometrin korkeudessa Andeilla sijaitsevassa Charissa on perinteisesti ollut kylmää ja kuivaa. Sadekausi kestää joulukuusta huhtikuuhun. Koska suurin osa väestöstä viljelee maata ainakin oman perheensä ruokatarpeiksi, tuntuvat muutokset sateen ja auringon määrissä nopeasti myös omassa ruokakomerossa.

”Aurinko on nykyään paljon voimakkaampi, mikä kuivattaa maata. Sateet alkavat myöhemmin ja loppuvat aikaisemmin, ja näin kasvukausi lyhenee. Kun haluaisimme aloittaa maan muokkaamisen, se on jo liian kuivaa. Ja kun kerrankin sataa, sataa aivan liian voimakkaasti ja perunamme mädäntyvät maahan”, kuvailee kylän maataloussihteeri Antonio Castro Llanos.

Samoja kokemuksia on myös Tiburcio Caunanilla: ”Karjan laidunmaa ja viljelymaa ovat kuivia. Astut maahan ja siitä nousee pölypilvi. Tuuli vie kaiken mukanaan, maa ei pysy paikoillaan.”

Toimeentulo tuntuu uhatulta, ja moni onkin muuttanut pois niin Charista. Suurin osa muuttajista päätyy maan hallinnollisen keskuksen La Pazin laakson ylle kasvaneeseen, jo yli miljoonan asukkaan El Altoon, Bolivian köyhimpään kaupunkiin.

Unohtuneet rituaalit

Kurssilaisten mielestä ilmastonmuutokseen on monia eri syitä. Rituaalien puutetta epäilee syyksi guaraní-kansan asuinseuduilta kuumasta ja kuivasta Isososta saapunut Delcio Moreno.

”Ihmiset eivät enää vaivaudu uhraamaan Äiti Maalle niin kuin ennen oli tapana, ja siksi Äiti Maakaan ei anna vastalahjoja yhtä avokätisesti.”

Myös teollisuusmaat saavat kurssilla syntipukin maineen. Moni kurssilainen ihmettelee, minne on kadonnut Euroopan ja Pohjois-Amerikan selkäranka – välitetäänkö pohjoisessa tosiaankin vain rahasta eikä oteta ympäristöä huomioon?

Tiburcio Cauna esittää vertauksen naapureiden pihoillaan polttamista nuotioista. Siinä missä toiset pitävät liekkinsä kohtuullisen kokoisena, toiset polttavat tuhlaten kaiken kerralla isolla liekillä.

Uskon puute vaivaa ajoittain myös kurssin vetäjää Gustavo Gutierrezia.

”Yritämme opettaa ihmisille, kuinka tärkeää on suojella luontoa, mutta samaan aikaan suurissa teollisuusmaissa tehdään päätöksiä, joihin me emme voi vaikuttaa mutta jotka silti aiheuttavat ongelmia myös meidän arkielämässämme.”

Alkuvuodesta suurin osa Boliviaa kärsi pahimmista tulvista vuosikymmeniin. Kokonaisia kyliä jäi tulvivien jokien alle, ja asukkaat menettivät kaiken omaisuutensa. Myös viljelyksiä tuhoutui.

Yhdeksi syyksi tulvien tuhoisuuteen epäiltiin talojen rakentamisella liian lähelle jokivarsia. Moni myös uskoi, että taustalla vaikutti laajempi ilmastonmuutos.

Globaalia näkökulmaa ja vastuuta peräänkuuluttava Gutierrez on huolissaan myös siitä, että usein vanhat, runsaasti saastuttavat autot kierrätetään kehitysmaiden kaduille haisemaan. Autojen takia on laaksossa sijaitsevasta Cochabambasta tullut yksi maailman saastuneimmista kaupungeista.

Oma korsi kekoon

Kurssilla kuitenkin huomattiin, ettei muiden syyttäminen auta, vaan myös omat tavat toimia vaikuttavat ympäristöön. Ilmaston muuttuessa on keksittävä keinoja, joilla vähentää haittavaikutuksia omassa elinpiirissä. Esimerkiksi alueen alkuperäisten kasvien suojeleminen on tärkeää, koska ne pitävät maaperää kosteana ja hedelmällisenä sekä ehkäisevät eroosiota.

Maata tuhoaa myös ylilaiduntaminen. Väestönkasvun myötä kotieläinkantakin on kasvanut alueella liian suureksi, eikä eläimille riitä tarpeeksi ravintoa. Aliravitut laamat ja alpakat tuottavat vähemmän ja huonompilaatuista villaa ja lihaa, josta koituu viime kädessä tappioita omistajille, kurssilaiset totesivat. Olisikin kannattavampaa vähentää hieman eläinten määrää, jolloin tuotteet olisivat laadukkaampia ja ympäristö säästyisi.

Kurssilaiset heräsivät myös kysymään, miksi vuosisatoja hyvin toiminut terassiviljelyjärjestelmä on päässyt rappeutumaan. Jyrkkien vuorenrinteiden viljely porrastaen terassien avulla luo lisää viljelypinta-alaa, ehkäisee eroosiota sekä auttaa sadeveden tasaisessa jakautumisessa.

Paikallista tietämystä alueen oloista kurssilaisilla riittää. Kurssi muistutti, että omaan tilanteeseen on mahdollista vaikuttaa.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu