Saksa, Ranska ja Iso-Britannia yrittävät taivutella Irania luopumaan ydinpolttoaineohjelmastaan, mutta Yhdysvallat ei usko, että asia ratkeaa neuvottelemalla. Yhdysvaltain presidentti George W. Bush onkin ilmoittanut julkisesti, että Yhdysvallat harkitsee sotilaallista väliintuloa.
Ydinvoimaloiden polttoaineen tuottamiseen kuuluu niin sanottu polttoainekierto, jonka yksi vaihe on uraanin rikastaminen. Monet ydinvoimalamaat eivät rikasta uraania vaan ostavat rikastettua uraania joltakin niistä muutamista maista, jotka sitä tuottavat: Yhdysvalloilta, Ranskalta, Venäjältä, Isolta-Britannialta, Japanilta tai Hollannilta. Tämä tulee kalliimmaksi ja tekee ostavan maan energiasektorin riippuvaiseksi ulkomaista.
Ydinpolttoainetta voidaan käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin energiantuotantoon. Sitä käytetään tieteellisessä tutkimuksessa, käyttövoimana esimerkiksi sukellusveneissä, lääketieteellisiin tarkoituksiin ja tietysti myös ydinaseisiin, joihin tosin tarvitaan paljon jalostetumpaa uraanilaatua.
Brasilialla on maailman kuudenneksi suurimmat uraaniesiintymät ja kaksi ydinvoimalaa, mutta sen oli silti ennen lähettävä uraaninsa ulkomaille rikastettavaksi. Sittemmin se kehitti rikastustekniikan, jonka ansiosta se ei enää ole riippuvainen ulkomaisista yhtiöistä.
Marraskuussa 2004 Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA antoi Brasilialle luvan jatkaa uraanin rikastamista siitä huolimatta, että Brasilia asetti tarkastuksille rajoitteita ja ilmoitti, että se haluaa pitää rikastustekniikkansa salaisena.
Iraninkin ratifioiman ja syytösten mukaan rikkoman ydinsulkusopimuksen tavoitteena on estää ydinaseiden leviäminen, edistää yhteistyötä ydinenergian rauhanomaisissa käyttötarkoituksissa, sekä lopulta tehdä koko maailmasta täysin ydinaseeton. Ydinsulkusopimus astui voimaan vuonna 1970 ja sen on allekirjoittanut 188 valtiota, mukaan lukien viralliset ydinasemaat eli Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Ranska ja Iso-Britannia. Yhdysvalloilla on varovaisten arvioiden mukaan yli 6000 ydinohjusta, Venäjällä 5000, Kiinalla 400, Ranskalla 350 ja Isolla-Britannialla 200.
Intia, Israel, ja Pakistan eivät koskaan allekirjoittaneet sopimusta. Intialla on arvioitu olevan 70 ydinohjusta, Israelilla 100-300 ja Pakistanilla 45.
Ei ole olemassa mitään oikeudellista perustetta sille, ettei Iran voisi toteuttaa polttoainekiertoa ja muun muassa rikastaa uraania niin kuin Brasilia, jonka toimia Kansainvälinen atomienergiajärjestö ei vastusta.
Iranin painostuksen syitä on etsittävä muualta. Ensinnäkin on maita, jotka haluavat säilyttää uraanin rikastamisen oligopolinsa. Toiseksi Iran kuuluu – Bushin mukaan – ”pahuuden akseliin”, eikä sitä siksi tulisi kohdella samalla tavoin kuin ”ystävällismielisiä” uraania (laillisesti) rikastavia tai ydinaseita omistavia maita kuten Israelia, joka toimii täysin ydinsulkusopimuksen pääperiaatteen vastaisesti.
Kolmanneksi Yhdysvaltain talous näyttää voivan hyvin osittain juuri sotateollisuuden ja muiden Meksikonlahden, Jugoslavian, Afganistanin ja Irakin sotiin liittyvien teollisuudenalojen nosteen ansiosta.
Neljänneksi Iranin kanssa neuvottelemaan pyrkivät Euroopan maat ovat kyvyttömiä tai poliittisista syistä haluttomia vastustamaan Yhdysvaltoja ja sen aggressiivista, militaristista politiikkaa. Ne päättävät todennäköisesti yrittää taivutella Iranin suostumaan vaatimuksiinsa, jotta Yhdysvallat ei saisi tekosyytä aloittaa uutta sotaa. Tietyssä mielessä tässä toistetaan Irakin historiaa ja tarinaa oletetuista joukkotuhoaseista.
Viidenneksi jos ydinaseiden uhka on olemassa, uhkaajia ovat ”ydinasekerhon” viisi jäsentä. Yhdysvallat on ainoa maa, joka on koskaan käyttänyt ydinasetta.
Vaikka Lähi-itään saadaan turvallinen ja vakaa tilanne vasta, kun kaikki ydinaseet ja muut joukkotuhoaseet on tuhottu, ja vaikka arabit ovat tehneet aloitteen ydinaseettoman alueen perustamisesta Lähi-itään, ei ole mitään toivoa siitä, että hankkeen toteuttamisesta sovittaisiin, koska Washingtonin epävirallisen määräyksen mukaan tilanne tulee säilyttää ennallaan. Toisin sanoen Israel saa jatkossakin pitää ydinaseita, vaikka sen naapurimaita kielletään kehittämästä ydinteknologiaa.
Viime toukokuussa järjestetty seitsemäs ydinsulkusopimuksen allekirjoittajien konferenssi oli täydellinen katastrofi, koska 188 maan edustajat eivät päässeet pääkysymyksistä kuten ydinaseiden riisumisesta minkäänlaiseen sopuun. Ylivoimainen enemmistö ilmaisi haluavansa ydinasemaiden – Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Venäjän, Kiinan ja Ranskan – ottavan ydinsulkusopimuksesta johtuvat velvollisuutensa vakavasti ja vähentävän ydinasearsenaalejaan selvästi.
Yhdysvaltain hallituksen edustajat halusivat kuitenkin pitää keskustelun Iranin ja Pohjois-Korean oletetuissa ydinaseiden kehityssuunnitelmissa.
Onkin syytä kysyä, tuleeko todellinen ydinaseuhka Iranista vai sittenkin Washingtonista.
Kirjoittaja on asianajaja ja kansainvälisten suhteiden asiantuntija.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005