Toimittajat ovat usein yhteiskunnan intellektuellien joukossa. He tietävät tapahtumista ennen muita ja enemmän kuin muut. He myös monesti uhraavat itsensä tuodakseen tietoa kansalle. Toimittajia kuolee kriisialueilla, monet heistä istuvat vankiloissa tai ovat joutuneet kidutettaviksi tyrannivaltioiden kynsiin.

Toimittajan tärkeä rooli, luotettavan tiedon välittäminen massoille median kautta, on kuitenkin hyvin monimutkainen ja vaativa. Joskus nuhteetonkin toimittaja voi harhauttaa ihmisiä joko heikkoälyisyytensä, vankan uskon tai puolueellisuuden vuoksi. Joskus myös toimittajan ennakkoajatukset jutun tuloksesta ja toivo löytää sensaatiomainen uutinen ovat niin voimakkaita, että hän sokeasti jatkaa omaa linjaansa, vaikka tilastojen ja haastattelujen tulokset näyttäisivätkin muuta.

Tässä muutama esimerkki:

Helsingin Sanomien kotimaanuutisten sivu sunnuntaina 7. elokuuta koostui muutamasta lyhyestä uutisesta ja kahdesta suuremmasta kuvallisesta jutusta. Isompi juttu ylhäällä oli otsikoitu näin: ”Vihjesoitto räjähteistä laivalla sulki Helsingin satamia”. Kuvat olivat satamasta ja yhdestä matkustajasta. Räjähteitä ei luonnollisesti löytynyt, mutta se ei käy ilmi otsikosta, alaotsikosta eikä kuvateksteistä.

Toisen ison artikkelin otsikko meni näin: ”Pienten uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärä kasvaa.” Alaotsikko lisää, että jäsenmääriä kasvattavat pääosin maahanmuuttajat. Kuva on moskeijan sisätiloista, jossa somalialainen isä opettaa Koraania lapselleen ja taustalla on muita mustaihoisia lapsia. Kuvan alla olevasta tilastotaulukosta käy kuitenkin ilmi, että ortodoksisen kirkkokunnan jäsenmäärä Suomessa on kasvanut enemmän kuin islamilaisten seurakuntien. Kaikista eniten on noussut uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien määrä, peräti 44 kertaa enemmän kuin islamilaisten seurakuntien jäsenmäärä.

Tämän jutun otsikko olisi siis hyvin voinut olla: ”Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien määrä on kasvanut roimasti.” Alaotsikko puolestaan olisi voinut tuoda esiin leipätekstissä kerrotun totuuden: ”Valtaosa maahanmuuttajista on kristillistaustaisista maista.” Kuvaksi olisi sopinut mainiosti Uspenskin katedraali.

Taulukon lähteeksi oli ilmoitettu Tilastokeskus. Yritin löytää samat luvut tai edes aiheen Tilastokeskuksen sivuilta, mutta se ei ainakaan minulta onnistunut. Enkä löytänyt tämän vuoden tiedotteista mitään aiheeseen viittaavaa. Eli tämä ei edes ollut uutinen! Todennäköisesti toimittaja on lähtenyt alun perin terrorismin aikakauden hengessä tutkimaan muslimien määrän kasvua Suomessa, mutta kun löydetty tulos puhuikin aivan eri asiaa, hän ei kyennyt vaihtamaan sitä varten otettua kuvaa eikä ennalta mietittyä otsikkolinjausta. Mikä olisikaan parempi juttu pommivihjeen viereen kuin islamin uhka?

Samaan sensaatiohakuisuuden syntiin lankesi Helsingin Sanomien torstain 11. elokuuta uutinen Copterlinen helikopterin syöksystä mereen. Alaotsikossa oli mainittu terrorismi turman mahdollisten syiden joukossa! Sitä, minkä ihmeen takia terroristit pudottaisivat Tallinnan ja Helsingin väliä lentävän taksikopterin, ei tekstissä mainittu, eivätkä muut tiedotusvälineet tai asiantuntijat olleet sanoneet sanaakaan tällaisesta vaihtoehdosta.

BBC:n televisiouutiset elokuussa. Japanissa ihmiset ovat kerääntyneet viettämään Hiroshiman muistojuhlaa. Japanin pääministeri ja aktivistit puhuvat rauhan merkityksestä ja ydinaseita vastaan. Kuvaan ilmestyy BBC:n kirjeenvaihtaja, joka kommentoi tilaisuutta jotakuinkin näin: ”Tässä sitä vietetään Hiroshiman ja Nagasakin pommituksen 60. muistojuhlaa, mutta täällä ei kuule pienintäkään mainintaa japanilaisten tekemistä julmuuksista!”

Tällainen sokeus on harvinaista ja hämmästyttävää. Ikään kuin kaikissa liittolaisten ja venäläisten voittojuhlissa ja muistotilaisuuksissa aina mainittaisiin niiden tekemät julmuudet ja Hiroshiman pommitus! Seuraavaksi BBC kehottaa katsojia osallistumaan mietintään: ”Yhdysvallat heitti Hiroshimaan ja Nagasakiin ydinpommin 60 vuotta sitten. Mitäs ajattelette, voisivatko ydinaseet joutua terroristien käsiin ja mitkä sen seuraukset silloin olisivat? Kertokaa meille sähköpostilla!”

Kiero yhteys uutisen ja mielipiteenmuokkauksen välillä ei voi olla ilmeisempi kuin tässä. Katsojia olisi voinut pyytää pohtimaan ainakin sataa muuta aiheeseen liittyvää kysymystä kuten: Oliko teidän mielestänne oikein pudottaa ydinpommeja siviilikohteisiin? Miksi Yhdysvallat ei vieläkään ole pyytänyt anteeksi tekoaan? Pitäisikö suurvaltojen luopua ydinaseistaan? Miten voi taata, ettei tällaista enää tapahdu? Tai onko tämä teidän mielestänne historian suurin terroriteko? Mutta miksi houkutella ihmisiä ajattelemaan, kun on sekä helpompaa että jännittävämpää pelotella heitä?

Ei kansalle kukaan opeta median lukemista tai uutisten analyysia. Juttujen vaikutuksista lukijoihin ja katsojiin, valittujen kuvien ja otsikoinnin merkityksestä ja niin edelleen on kuitenkin tehty lukuisia tutkimuksia, ja nämä perusasiat ovat ammattitoimittajien tiedossa. On tutkimisen arvoista, miksi kunnollisten tiedotusvälineiden kunnolliset toimittajat silti myyvät maineensa sensaatiolle.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2005