Fatoumata Coulibaly (oik.) näyttelee äitiä, joka vastustaa tyttäriensä ympärileikkausta.
Senegalilaisen Ousmane Sembenen uusin elokuva Moolaadé (2004) puhuu siitä, mistä afrikkalaiset eivät yleensä puhu: naisten ympärileikkauksesta. 81-vuotiaan käsikirjoittaja-ohjaajan Maliin sijoittuva tarina toi viime vuonna Cannesista kunniamaininnan.
Visuaalisesti ja musiikillisesti taidokkaasti toteutetun elokuvan tähti on Fatoumata Coulibaly, Collé Ardo Gallo Sy, joka kieltäytyy äitinä malilaisen maaseutukylän perinteestä: Collé Ardo ei tahdo tyttäriänsä ympärileikattavan. Itse silpomisen kokeneen äidin kotiin piiloutuu myös kylän muita tyttöjä, jotka eivät tahdo kylässä vierailevien ympärileikkaajanaisten vievän heitä ”taikametsään”, jonne miehiltä pääsy on kielletty.
Collé Ardon vanhin tytär Amsatou (Salimata Traore) on bilakoro, ”epäpuhdas” eli leikkaamaton. Tämä on kompastuskivi tyttären naimisiinpääsylle päällikön pojan Ibrahiman (Moussa Théophile Sowie) kanssa. Päättäväinen Collé Ardo ei luovu periaatteestaan, vaikka kantaakin kylän miesten ja naisten vihaa niskassaan. Collé Ardon mieli ei muutu hänen väkivaltaisena pitämästään toimenpiteestä edes silloin, kun hänet ruoskitaan yhteisön petturina kyläaukiolla kaikkien nähden.
Moolaadé ei avaa katsojan silmiä ainoastaan naisten toisillensa ylläpitämälle hengenvaaralliselle perinteelle, vaan todistaa myös maaseudun naisten raskaasta arjesta: naisten niskalihaksilla kannetaan vettä, ruokaa ja halkoja, jotta arki pysyy raiteillaan. Sillä välin miehet pitävät kyläfoorumia ja harjoittavat uskontoa.
Sembene vihjaa kantaaottavalla elokuvallaan myös, millainen afrikkalaisten kuva on Euroopasta: Ranskasta palaavaa päällikön poikaa Ibrahimaa kohdellaan kuin kuningasta. Puku päällä ja kravattiin kiedottuna hän astelee matkalta saapuessaan autosta naisten levittäessä kankaita tämän askelten alle. Ibrahima maksaa Ranskassa tienaamillaan seteleillä kyläläisten velat kauppiaalle. Kulkukauppias Mercenairen (Dominique T. Zeida) rooli on kaksitahoinen: hän edustaa modernismia ja sen mukanaan tuomia materialistisia arvoja, mutta myös on kylän ainoa, joka kyseenalaistaa Collé Ardon ruoskimisen.
Konservatismin ja modernismin ristitulessa hämmästelevät kyläläiset saavat takapakkia niin vanhan polven naisilta, ympärileikkaajilta kuin kylän iäkkäiltä miehiltäkin. Kun radio paljastaa kyläläisille, ettei ympärileikkaus ole islamin seuraus ja että monopolia pitävän kulkukauppiaan hinnat ovat liioiteltuja, päättäjät keräävät moskeijan eteen ”radioroihun” toivoen, että äärimmäinen sensuuri tukahduttaisi perinteitä haastavan järjestyksen. Tuli vioittaa radiot; ainoa linkki ulkomaailmaan hävitetään savuna ilmaan. Kohtaus on jopa hieman koominen: radioista kaikuvat ranskalaiset mainokset kilpailevat nuotiossa minareetin kutsun kanssa.
Ziguinchorissa, Etelä-Senegalissa syntynyt Ousmane Sembene, afrikkalaisen elokuvan isä, on debyytistään Black Girlistä (1966) lähtien todistanut, että afrikkalainen korkeakulttuuri on muutakin kuin tanssia. Moolaadéssa hän osoittaa sen uudelleen kriittisen älykkäällä tyylillään.
Julkaistu Kumppani-lehden numerossa 9/2005