Pastori Orlando Molina kehottaa ihmisiä pitämään huolta rakkautensa liekistä.

Pastori Orlando Molina sytyttää kynttilän.

”Rakkaus on kuin liekki. Molempien osapuolten on tuotava lisää puuta, muuten se sammuu. Pyydän usein ihmisiä miettimään, onko se rakkaus, joka pitää heidät yhdessä. Palaako liekki yhä vai onko se sammunut?”

Molina, 65, työskenteli yli kolmen vuoden ajan rakkauden parissa. Helsingin hiippakunnan maahanmuuttajatyön sihteerinä hän johti kansainvälistä avioliittoneuvontaa, jossa maahanmuuttajia autetaan heidän äidinkielellään. Levollisen oloinen pastori jäi maaliskuussa eläkkeelle, mutta työ sykkii yhä hänen sydämessään.

”Joka vuosi noin 2000 suomalaista solmii avioliiton ulkomaalaisen kanssa. Kansainväliselle avioliittoneuvonnalle on ollut valtava tarve”, venezuelalaissyntyinen Molina kertoo.

Maksuton neuvonta alkoi hiippakunnan maahanmuuttajatyön sisällä syksyllä 2001. Siitä vastaa parinkymmenen papin ryhmä, joka palvelee yhteensä yli 15 kielellä. Molinaa on käytännön työhönsä kouluttanut paitsi omakohtainen kokemus eri kulttuureista, myös 36-vuotinen avioliitto suomalaisen Seijan kanssa.

”Monet vastaantulevista ongelmista ovat minulle hyvin tuttuja. Työssäni yritän saada maahanmuuttajia viihtymään ja ymmärtämään paremmin suomalaista yhteiskuntaa”, yli 30 vuotta Suomessa asunut Molina kertoo.

Arvot auki ajoissa

Orlando Molina on varovainen verratessaan monikulttuurisen avioliiton ongelmamäärää kahden suomalaisen liittoon.

”Kansainvälisessä liitossa saattaa syntyä helpommin ongelmia, koska siinä on enemmän valintojen mahdollisuuksia. Avioliitossa on kuitenkin aina vaikeuksia. Kun kaksi eri kulttuuria, maailmaa ja kieltä yhdistyvät, yhteiselo vaatii enemmän ponnisteluja. Samalla kyseessä on valtava rikkaus”, pastori pohtii.

Perheneuvontaa Italiassa ja Yhdysvalloissa opiskellut Molina rohkaisee pariskuntia, niin kansainvälisiä kuin supisuomalaisiakin, puhumaan keskenään.

”Asioista on keskusteltava vakavasti. Jotkut ovat niin lukossa, että puhumisen aloittaminen on vaikeaa. Avioliittoneuvonnan tehtävä on avata näitä lukkoja. Neuvoja ei määräile vaan auttaa näkemään, mistä on kyse ja miksi törmättiin.”

Avioliiton inhimillisiksi arvoiksi ja säännöiksi Molina nimeää rehellisyyden, avoimuuden ja luottamuksen. Vaikka säännöt ovat samoja kulttuurista riippumatta, kansainväliselle avioliittoneuvonnalle on erityinen tilaus.

”Usein tavallinen perheneuvontakin auttaa. Vaikka persoonaa ja kulttuuria on vaikea erottaa toisistaan, kulttuuritaustaa ei tule jättää huomiotta. Kansainvälisessä neuvonnassa keskitytään siihen.”

Suurin osa kirkon avioapua hakevista on kotoisin Venäjältä, Euroopasta, Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Molina korostaa, että palvelu on avoin kaikkien uskontojen edustajille. Asiakkaina on niin muslimeja, hinduja, Jehovan todistajia kuin buddhalaisiakin. Monet työntekijöistä ovat tehneet lähetystyötä, joten heillä on kokemusta eri uskonnoista. Kristinuskoa ei tuputeta kenellekään.

Avioliittoneuvonnassa kävijöiden enemmistö on naisia. Osa vasta suunnittelee avioliittoa ulkomaalaisen kanssa ja käy keskustelemassa mahdollisista tulevista ongelmista. Joskus joku haluaa tulla yksin ja sanoo, ettei kumppania kiinnosta tulla mukaan.

”Silloin pyydän saada soittaa puolisolle. Puhun niin, että hän vakuuttuu asian tärkeydestä. Kukaan ei ole vielä koskaan kieltäytynyt tulemasta”, Molina selvittää.

Rakkauden aaltoliike

Rakkaus vetää venezuelalaispastorin mietteliääksi.

”Rakkaus on universaali ja tärkeä asia kaikissa kulttuureissa”, Orlando Molina hymyilee. ”Se ymmärretään kaikkialla melkein samalla tavalla, tosin vivahteitakin löytyy.”

Molinan mukaan auttaa, jos suhteen molemmat osapuolet kokevat rakkauden samalla tavalla. Keskustelu ja kosketus ovat hänen ohjenuoriaan onnistuneeseen liittoon.

”Rakkautta ja hellyyttä on pidettävä esillä sanoin ja kosketuksin. Ihmiset sanovat joskus, että ’kyllä kumppani tietää, että rakastan häntä’. Silloin korostan, että sano se hänelle, käytä sanoja. Pitää osoittaa, että toinen on tärkeä. Siinä on ravinto, jolla liekki palaa.”

Rakkaus on Molinalle aaltoliikettä, joka nousee ja laskee. Kun liekki väistämättä hiipuu jossain vaiheessa, on tärkeää, että toinen tekee aloitteen asian eteen. Maahanmuuttajan tulisi myös sopeutua Suomeen, jotta rakkaus voi kasvaa vapaasti.

”Sopeutuminen uuteen on samalla vanhan jättämistä. Maahanmuuttaja voi säilyttää ajatuksensa ja linjansa, mutta jos todella haluaa sopeutua, ymmärtää ja rakastaa paremmin, on oltava valmis myös luopumaan. Meistä tulee suomalaisia, halusimme tai emme”, Molina miettii.

Pastorin mukaan rakkauskäsityksissä ilmenee käytännön eroja, kun kyse on sukupuolten tasa-arvosta tai suhtautumisesta toisiinsa julkisesti. Suomalaisnaisen korkea yhteiskunnallinen asema saa monet miehet varpailleen. Myös uskonto voi vaikuttaa vaikkapa käsityksiin seksuaalisuudesta. Saunakulttuuri on Molinan mielestä yksi seikka, joka suomalaisen kanssa avioituvan tulisi ymmärtää hyvin.

”Suomalainen saunakulttuuri on erittäin hyvä kasvattaja. Se auttaa ymmärtämään, että tällaisia me olemme. Monia harmeja avioliittoon tulee, jos toinen osapuoli on tottunut siihen, ettei paljasta pintaa saa näyttää julkisesti.”
 

Oivalluksia ja onnistumisia

Kansainvälinen avioliittoneuvonta on ollut niin suosittua, että Molinan täytyi viime vuonna jopa siirtää kesälomaansa. Kävijöitä rakkauspastorin vastaanotolle riittäisi vieläkin. Molina oli eläkkeelle jäätyään halukas jatkamaan työssään osa-aikaisesti, mutta kirkon byrokratia tuli väliin. Seuraavana maahanmuuttajatyön sihteerinä aloittaa heinäkuussa egyptiläissyntyinen pastori Mark Saba.

Suurin osa lähtee neuvonnasta entistä viisaampana. Monet kiittävät jälkeenpäin ja kertovat olevansa vielä yhdessä tai ymmärtävänsä kumppaniaan aikaisempaa paremmin.

”Joskus on käynyt niinkin, että olen ollut varma liiton päättymisestä eroon. Myöhemmin olen sitten saanut kortin, jossa pariskunta kertoo olevansa vielä yhdessä.”

Ne ovat olleet Orlando Molinalle ilon hetkiä.

”Vaikka avioero on joskus varteenotettava ratkaisu, olen sitä mieltä, että maailmassa on paljon turhia eroja.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2005