Maailmalla ollaan yhtä mieltä siitä, että kaupankäynnin merkitys kehitykselle on suuri ja että ainoastaan maailman kauppajärjestö WTO voi ajaa läpi kipeästi kaivatut, kehitykselle suotuisat uudistukset. Tällaisia ovat maatalouden vientitukien poistaminen, kaupankäyntiä vääristävien kansallisten tukien selvät leikkaukset ja markkinoille pääsyn huomattava helpottaminen muun muassa tariffipiikkejä ja tariffien vaihtelua vähentämällä.
Näihin tuloksiin päästään noudattamalla Dohassa marraskuussa 2001 hyväksyttyä työohjelmaa (DDA, Doha Development Agenda). Vain WTO voi parantaa kansainvälisen kaupan sääntöjä ja siten tärkeällä tavalla tukea kehitystä edistäviä ja köyhyyttä vähentäviä strategioita.
Viime viikkoina useat kauppaministerit ovat vakuutelleet minulle, että poliittiset päättäjät ovat sitoutuneet tähän prosessiin, joka päättyy joulukuiseen ministerikokoukseen Hongkongissa. Sitä ennen meidän on saavutettava merkittäviä tuloksia saattaaksemme Dohan kauppaneuvottelukierroksen päätökseen vuonna 2006.
Käymäni neuvottelut osoittavat, että nyt aletaan olla yhtä mieltä siitä, että Hongkongissa on tehtävä läpimurto ja päätettävä viidestä avainasiasta: maatalouspoliittisista ja teollisuustuotteiden tariffeja koskevista menettelyistä, palvelumarkkinoiden avaamisesta ja sääntöjen ja kaupan helpottamisesta. Lisäksi kehityskysymysten merkitystä on pohdittava perusteellisesti. Edessä on kuitenkin useita mahdollisesti ongelmallisia kysymyksiä, joita ei tule aliarvioida.
DDA noudattaa periaatetta, jonka mukaan lopullista päätöstä ei voi tehdä, jos edistystä ei ole tapahtunut kaikilla osa-alueilla. Läpimurto maataloudessa käynnistäisi DDA:n, mutta edistystä on tapahduttava muissakin neuvotteluissa. Meillä ei kuitenkaan ole varaa odottaa maatalousneuvottelujen tuloksia voidaksemme puuttua teollisuustuotteiden tariffeihin, palveluihin, sääntelyyn ja niin edelleen.
Seuraavassa esittelen muutamia avainkysymyksiä, joihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Vaikka maatalousneuvotteluissa tehtiin kauaskantoisia sitoumuksia, jotka koskevat jokaista neuvottelujen kolmea pääkysymystä – kansallista tukea, vientikilpailua ja markkinoille pääsyä – moni asia jäi vielä päättämättä ja moni kiperä kysymys ratkaisematta.
Vientikilpailua koskevissa neuvotteluissa tehtiin tärkeä päätös vientitukien lakkauttamisesta, mutta päättymispäivää ei vielä sovittu. Kansallisista tuista sovittiin, että paljon tukea jakavat maat vähentävät tukeaan selvästi enemmän kuin hyvin vähän tukea antavat maat, mutta tarkat summat ovat vielä neuvottelematta.
Markkinoille pääsystä päätettiin, että vähennykset tehdään asteittain, mutta kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden tarkat vähennysprosentit on vielä neuvoteltava. Meidän on myös päätettävä, mille tuotteille annetaan erityisasema ja sovittava rangaistuksista, jotta asemaa ei käytettäisi markkinoille pääsyn takaamiseksi tehtyjen sitoumusten kiertämiseen.
Edistystä tapahtuu myös puuvilla-asiassa, erityisesti kehityskysymysten kannalta. Kauppaan liittyviä kysymyksiä käsitellään parhaillaan maatalouden menettelyistä sovittaessa. Uskon, että voimme löytää puuvillakysymykseen erityisratkaisun, jonka kaikki hyväksyvät.
Tämä kehys on vain välietappi matkalla kohti lopullista päätöstä siitä, miten teollisuustuotteiden tariffiasiassa menetellään. Tässä asiassa meidän on edistyttävä erityisesti siksi, että eräät maat ovat asettaneet maatalouden uudistukset ehdoksi heidän teollisuustuotteidensa markkinoille pääsylle. Paljon työtä on vielä tekemättä ja moni hankala asia ratkaisematta.
Palveluneuvottelut ovat yleisesti ottaen edenneet hyvin, mutta tarjouksia on tehty hyvin vähän, mikä on kovin huolestuttavaa. Palveluneuvottelut ovat avainasemassa koko neuvotteluissa, ja keskinkertainen tulos voi estää jäseniä löytämästä sitä tasapainoa, jota tarvitaan kierroksen muiden neuvottelujen kunnianhimoiseen päättämiseen. Jos jäsenet eivät yritä korjata tilannetta, Hongkongissa ei nähdä hyvää palveluneuvottelutulosta.
Meidän on myös varmistettava, että DDA ajaa kehitysasioita nimensä veroisesti. Mitä tulee erityis- ja erottavaan kohteluun, haasteenamme on edelleen täyttää Dohassa annetut valtuudet. Neuvotteluissa on kuitenkin selvästi otettu uusi lähtökohta. Kallistun sille kannalle, että olisi tuottoisampaa nimetä ne perimmäiset kysymykset, joihin ehdotuksissa yritetään löytää vastaus ja keskustella niistä.
Edessä saattaa silti olla mutkainen matka. DDA on jäänyt aikataulustaan jälkeen, ja jokainen uusi viivästys syö sen uskottavuutta ja arvoa. Tulevina kuukausina meidän on jatkettava työtämme kiireesti ja päättäväisesti. IPS
Kirjoittaja on WTO:n pääsihteeri.
Käännös: Minna Hjort
Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2005