Argentiinan homoyhteisön pitkän taistelun tulos palkittiin vuoden 2002 lopulla. Maan pääkaupunki Buenos Aires hyväksyi siviililiittolain, jolla yhdessä asuvat parit saattoivat rekisteröidä suhteensa. Buenos Airesin kaupunki, kuten Argentiinan provinssitkin, voivat päättää itsenäisesti laeistaan.
Suhteen rekisteröinnin mahdollistava laki astui voimaan toukokuussa 2003. Se koskee niin homo- kuin heteroparejakin. Ehtona on, että pari on asunut kaksi vuotta yhdessä. Puolisoiden oikeudet ja velvollisuudet ovat kuin avioliitossa, paitsi että he eivät voi periä toisiaan eivätkä adoptoida.
Buenosairesilainen Pedro Perrotta muistaa hyvin, millaista homoseksuaalin elämä oli ennen lakia.
”Puolisoni sairastui keuhkokuumeeseen. En voinut viedä häntä sairausvakuutukseni takaamaan hoitoon, vaikka olimme asuneet yhdessä kahdeksan vuotta”, Perrotta kertoo. Puolison oli mentävä julkiseen terveydenhuoltoon, jossa jonot ovat pitkiä.
”Lisäksi unelmamme oli ostaa oma asunto. Pankit eivät kuitenkaan myöntäneet lainaa kahden miehen yhteiseen omaisuuteen.”
Nyt myöntävät. Pankkilainojen lisäksi parit ovat oikeutettuja yhtäaikaisiin lomiin ja sairastuneen puolison hoitovapaaseen. Naimisissa olevien tavoin ammattiyhdistykseen kuuluva työntekijä saa liittää sairausvakuutukseen myös puolisonsa.
Pois pimennosta
Argentiinan Homoyhdistyksen (CHA) puheenjohtajan César Cigliuttin mukaan lain hyödyt ovat pieniä, mutta konkreettisia.
”Henkilökohtaisten hyötyjen lisäksi laissa on sen sosiaalinen, yhteisöllinen puoli. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen laki, joka koskee homoseksuaaleja. Oli strategisesti tärkeää saada se läpi pääkaupungissa, jotta homojen asema paranisi kansallisella tasolla”, Cigliutti sanoo.
Myös Etelä-Argentiinassa sijaitseva Río Negron provinssi hyväksyi vastaavan lain huhtikuussa 2003. Ríonegrolainen aktivisti Mirta Pedrieri sanoo huomanneensa, että sen jälkeen homoista ja lesboista on alettu puhua enemmän.
”Se, mikä on ollut pimennossa, on tullut näkyväksi. Yleistä tietoisuutta homoseksuaalisuudesta on kuitenkin kasvatettava, mikäli haluamme kansallisen lain”, hän pohtii.
Parisuhteen rekisteröintilaki ei ole auttanut ainoastaan homoparien elämää. Myös heterot ovat innostuneet siitä. Rekisteröidyistä liitoista reilusti yli puolet on heterosuhteita.
Lain suosio heterojen parissa oli CHA:lle alusta alkaen selvää. Aikaisemmin avioliitto oli heteroparien ainoa keino virallistaa suhteensa. Siviililiitto ei sido solmijaansa yhtä paljon. Parisuhteen rekisteröinnin voi perua toinen puolisoista, mutta avioeroon tarvitaan pitkäaikainen oikeuskäsittely.
”Siviililiitto on suosittu juuri siksi, että se helpottaa hallinnollisia asioita. Se sopii pareille, jotka eivät halua mennä naimisiin, mutta haluavat virallistaa suhteensa”, pohtii Buenos Airesin siviilirekisterin johtaja Pablo Cano.
Roolit romukoppaan
Sosiologi Ana Wortmanin mukaan siviililiitto on Buenos Airesissa suosittu keskiluokkaisten, tiedostavien korkeakoulutettujen joukossa.
”Ilmiössä on kyse itsemääräämisoikeudesta. Siviililiiton solmivat parit, jotka eivät aio perustaa perhettä ja etsivät jotain, mikä ei sido heitä lopullisesti”, hän sanoo. ”Ilmiö osoittaa, kuinka normit sopeutuvat sosiaalisiin käytäntöihin ja jokapäiväiseen todellisuuteen. Avioliitto alkaa olla vanhanaikainen juttu.”
Entä mitä vaikutusta on sillä, että laki lähti liikkeelle juuri homoyhteisöstä?
”Taustalla on isompi muutos, joka liittyy käsityksiin perinteisestä parisuhteesta”, Wortman miettii. Kun homoseksuaalit taistelevat konservatiivista perhemallia vastaan, raivaavat he samalla tasa-arvon tietä heteroillekin.
”Myös heteroparit kaipaavat tasa-arvoa. Avioliitto asettaa miehelle ja naiselle tietyt roolit, joita siviililiitossa ei ole.”
Juuri samasta syystä katolinen kirkko kritisoi vahvasti siviililiittolakia. Avioliittoinstituutiota kannattavan kirkon mielestä lain olisi pitänyt koskea vain homoseksuaaleja. CHA:n mukaan moinen olisi kuitenkin ollut epätasa-arvoista muuta yhteiskuntaa kohtaan.
Homofobia väistyy vähitellen
Sosiaalisen arvostuksen menetys, julkinen nöyryytys ja jopa fyysinen väkivalta ovat homoseksuaalin arkea Latinalaisessa Amerikassa. Homofobian syitä ovat vahvat sukupuoliroolit, katolisen kirkon konservatiivinen suhtautuminen ja tiedon puute.
Lainsäädäntö vaihtelee maittain. Homoseksuaalisuus on rangaistuksen uhalla kielletty Nicaraguassa, Guyanassa, Jamaikalla, Belizessä ja muutamissa Karibian pienistä saarista. Muutamissa maissa perustuslaki kieltää seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvan syrjinnän.
Samaa sukupuolta olevilla on tällä hetkellä oikeus rekisteröidä parisuhteensa tietyillä alueilla Argentiinassa, Brasiliassa ja Meksikossa. Ainakin Venezuelassa ja Uruguayssa keskustellaan vastaavasta laista.
Spartacuksen Gay Guide -oppaan mukaan kaikissa Latinalaisen Amerikan ja Karibian maissa on esimerkiksi homobaareja ja -diskoja. Siitä huolimatta vain puolessa maista on homoseksuaalien oikeuksien puolesta taistelevia järjestöjä.
Mantereen suurissa metropoleissa kuten São Paulossa, Méxicossa Cityssä ja Buenos Airesissa homous on yhä näkyvämpää. Buenos Airesia kutsutaan Latinalaisen Amerikan homomatkailun mekaksi: kaupungin turisteista jopa viidesosan lasketaan olevan homoseksuaaleja.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 03/2007