Henning Mankell: Comédia infantil. Otava 2005. ISBN 951-1-19995-1.
Comédia infantil on tarina José Antonio Maria Vazista, ammattitaitoisesta leipurista, josta tulee kerjäläinen, ryysyläinen, ”Tuulten tarinankertoja” – hänellä ei ole kuin yksi tarina kerrottavanaan, tarina, jota kukaan ei tunnu kuuntelevan, lukuunottamatta mereltä puhaltavaa monsuunia.
Tuon tarinan hänelle kertoi vuosi sitten yhdeksän yön aikana 10-vuotias Nelio; se on Nelion elämäkerta. Leipuri löysi tuolloin Nelion teatterilavalta pahoin haavoittuneena, vei hänet talon katolle ja hoiti poikaa – 10-vuotiasta lasta tai 90-vuotiasta vanhusta – ja kuunteli hänen tarinaansa.
Nelion tarina alkaa kaukaa sisämaasta, hänen kotikylästään, jonka rosvojoukko tuhoaa. Nelio pääsee pakenemaan ja taivaltaa suureen merenrantakaupunkiin, hänestä tulee katulapsi ja pian oman jenginsä johtaja.
Nelion elämäntarina on traaginen, koskettava, jopa raaka, mutta aika ajoin silti kaunis. Kaikesta kurjuudesta huolimatta siinä on hyvyyttä ja iloa; se on kertomus toveruudesta, toisten huomioonottamisesta, välittämisestä. Se on kertomus hyvyydestä ja inhimillisyydestä kaiken pahuuden ja epäinhimillisyyden keskellä.
Haavoittumisestaan lähtien Nelio on alistunut kuolemaansa. Hän haluaa vain kertoa tarinansa leipurille. Ei siksi, että pelkäisi tulla unohdetuksi, vaan siksi, että ”te ette unohtaisi, keitä itse olette”.
Comédia infantil – lapsellinen tarina – on kertomus kurjasta katulapsesta, joka kuitenkin on ainutlaatuinen ihminen, ja hänen leipurille kertomansa elämäntarinan punaisena lankana on osoittaa, miten ainutlaatuisia me kaikki olemme. Siinä kirjan opetus, jos siitä opetusta haluaa hakea. Kaunis, liikuttava tarina pienestä, suuresta ihmisestä.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2005