Sok Chinda kertoo vanhemmilleen olevansa maatöissä.
Istumme kambodzhalaisen rajakaupungin Kam Reangin karaokebaarissa. Sok Chinda astuu sisään lauluhuoneeseen, joka päivänvalossa näyttää auttamattoman ankealta.
Nuori nainen tervehtii kambodzhalaiseen tapaan nostamalla yhteenliitetyt kämmenet kasvojen tasalle ja hymyilemällä aurinkoisesti. Puheen alkaessa hymy kuolee pois. Chinda on 24-vuotias eronnut yhden lapsen äiti, joka on työskennellyt baarissa prostituoituna viisi kuukautta.
Chinda on kotoisin toiselta puolelta maata, Kompong Chhnangin provinssista. Hän saapui Battambangin alueelle toiveenaan löytää työtä kaupungissa asuvan sukulaisen avulla. Sukulainen oli kuitenkin muuttanut muualle, ja rahattoman vaihtoehdot olivat vähissä. Seksityöläisenä Chinda ansaitsee sen verran, että pystyy lähettämään rahaa vanhemmilleen ja heidän luona asuvalle pojalleen.
”En ole kertonut heille, miten ansaitsen rahat. He luulevat minun olevan maatöissä”, Chinda kertoo. Hänen vakaana aikomuksenaan on työskennellä baarissa enää vähän aikaa – ainoastaan sen verran, että saa kokoon pienen pesämunan.
”Haluan asua lähellä perhettäni ja työskennellä torilla vihannesten myyjänä.”
Poikaystävä pelastaa?
Chindan lähtö saattaa onnistuakin, mutta hänen kollegansa Mok Savinin vaihtoehdot ovat niukemmassa: Savin on velkaa paikan omistajalle, eikä hänellä ole asiaa pois baarista ennen kuin summa on kuitattu.
”Rahan kokoon saaminen ei olekaan niin helppoa kuin aluksi arvelin”, Savin sanoo. Hän jaksaa kuitenkin uskoa parempaan. Toivoa tarjoaa asiakaskunnan joukosta löytynyt poikaystävä. Kyseinen liikemies on luvannut kerätä velkasumman kasaan ja lunastaa Savinin vapaaksi – ensi kuussa. Sitä odotellessa Savin suostuu harrastamaan poikaystävänsä kanssa seksiä ilman kondomia, vaikka hän kertoo vaativansa sen käyttöä kaikilta muilta asiakkailta.
Tässä vaiheessa haastattelutilanteessa mukana oleva avustustyöntekijä, paikallishallinnon naisasioista vastaava Moem Vanna kimmastuu. ”Kuinka voit luottaa siihen, ettei poikaystävälläsi ole hiviä”, hän tivaa Savinilta. Tyttöjen parissa tehtävän, Luterilaisen Maailmanliiton tukeman avustustyön peruspilarina on kondomin sataprosenttinen käyttö, jotta seksitaudit saataisiin kuriin.
Savin tuijottaa lattiaan. Olisi helppo arvostella nuoren naisen hyväuskoisuutta, mutta hänen kerrottuaan taustastaan on vielä helpompi ymmärtää, että hän haluaisi luottaa edes yhteen ihmiseen.
Savin lähti kotoaan, kun isä oli avioitunut uudestaan, ja sukset menivät jatkuvasti ristiin äitipuolen kanssa. ”Isä oli aina uuden vaimon puolella”, Savin selittää. Tilannetta pahensi vielä se, että silloinen poikaystävä petti häntä muiden naisten kanssa.
”Olin todella lohduton ja valmis työskentelemään seksityöläisenä”, Savin kertoo. Hän pyysi mopotaksia ajamaan hänet kotikylästä kaupunkiin. Saapuessaan baariin puoli vuotta sitten Savinilla ei ollut penniäkään taskussa. ”Tiedän, että on muitakin töitä. Niitä varten tarvitaan kuitenkin jonkinlaista alkupääomaa.”
Aids-riski tiedetään
Karaokebaarin tytöillä on keskimäärin kaksi asiakasta päivässä. ”Täällä käy monenlaista väkeä: poliiseja, sotilaita, liikemiehiä, thaimaalaisia rajan toiselta puolen. Suurin osa on vakioasiakkaita”, Savin kertoo.
”Osa on naimisissa, osa sinkkuja”, lisää Chinda. ”Joukossa on myös hyvin nuoria poikia, jopa 13-vuotiaita. Heidän kanssaan en suostu olemaan, sillä se tuntuu nololta. Ihan kuin kyseessä olisi oma pikkuveli.”
”Pahimpia ovat humalaiset asiakkaat”, hän jatkaa. ”Vaadin kuitenkin myös heitä käyttämään aina kondomia, vaikka he kuinka tarjoaisivat lisää rahaa.”
Myös karaokebaarin omistaja Sok Chea vakuuttaa, että hän yrittää saada kaikki asiakkaat käyttämään kondomia. ”Sanon heille, että vaikka tiedät, ettei sinulla itselläsi ole hiviä, et voi olla varma tytöstä.”
Suurin osa asiakkaista pelkää tartuntaa, ja omistajan mukaan vain noin prosentti asiakkaista yrittää tosissaan kieltäytyä kondomin käytöstä.
Perhe-elämää bordellissa
Sok Chea ei ole nolona ammatinvalinnastaan karaokebaarin isäntänä ja bordellinpyörittäjänä. ”Olin aiemmin kultaseppä, mutta sitten ostin maata ja tämän baarin. Siinä vaiheessa rahat loppuivat, ja päätin siirtyä tälle alalle – seksibisneksessä liikkuu raha.”
Perheessä on neljä lasta, eikä vaimo ole tyytyväinen elinympäristöön.
”Hän ei ole kovin onnellinen, mutta on tyytynyt tähän toistaiseksi”, kaksi vuotta baariaan pyörittänyt Sok Chea toteaa. ”Kun saamme rahaa kokoon, vaihdamme toiselle alalle.”
Tyttöjä omistaja ei mielestään kohtele huonosti, ”Jos heillä on poikaystävä, annan heidän seurustella. Kaksi kuukautta sitten yksi tytöistä lähti poikaystävänsä mukaan, mutta kun heille tuli ero, hän palasi takaisin tänne.”
Seksibisneksen kultamaa
Kambodzha kärsii edelleen 1990-luvulla päättyneen sisällissodan seurauksista. Ensimmäiset vapaat vaalit pidettiin vuonna 1993. Noin 13 miljoonasta asukkaasta yli kolmasosa elää köyhyysrajan alapuolella. Miehistä lukutaitoisia on 79,5 prosenttia ja naisista 57 prosenttia.
”Kambodzhassa on kuitenkin tällä hetkellä hyvin vapaa ilmapiiri verrattuna esimerkiksi naapurimaihin Vietnamiin ja Laosiin, joissa valtiolla on vahva kontrolloiva rooli. Nykyinen vapaus on sekä Kambodzhan vahvuus että heikkous. Täällä kukkii luovuus, mutta valtavaan korruptioon yhdistettynä sääntöjen puuttuminen on hidaste kehitykselle”, toteaa Luterilaisen Maailmanliiton Kambodzhan ohjelmavastaava David Mueller.
Tilanne luo myös otolliset oltavat seksibisnekselle: lakeja on vähän ja niiden toimeenpanoa ja valvontaa vielä vähemmän. Poliisit ovat usein jopa mukana bisneksessä ja myös oikeuslaitos on vahvasti korruptoitunut. Tuomiosta selviää usein rahalla. Esimerkiksi Thaimaan tiukentunut seksuaalilainsäädäntö on siirtänyt ulkomaista seksiturismia Kambodzhan puolelle.
Kambodzhan hiv/aids-tilanne on Kaakkois-Aasian pahin, hiv-tartunta on noin 2,5 prosentilla väestöstä. Tartuntatapausten määrän vähenemisestä on kuitenkin saatu rohkaisevia tuloksia, kun kondomeja ja tietoutta hivin ehkäisystä on jaettu riskiryhmille eli seksityöläisille ja heidän asiakkailleen.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2005