Cheikh Lô: Lamp Fall
World Circuit
Burkina Fasossa syntynyt, mutta Senegalissa Dakarissa muusikonuransa aloittanut Cheikh Lô saattaa vielä nousta maanmiehensä ja aiemman läpimurtolevynsä tuottajan Youssou N’Dourin veroiseen maailmanmaineeseen. Jos niin tapahtuu, menestyksen ei ainakaan voi väittää menneen väärään osoitteeseen. Lôn pehmeäksi mbalaxiksi kutsuttu musiikki kuuluu koko maailmalle, myös sikäli, etteivät sen lähteet rajoitu vain yhteen maailmankolkkaan tai kulttuuriin. Ja pehmeä mbalax on kyllä määritelmänä liian rajoittava näille moniaineksisille ja myös toisistaan selkeästi erottuville lauluille.
Cheikh Lô syntyi vuonna 1959 Burkina Fasossa, mutta hänen vanhempansa olivat senegalilaisia, isänsä jalokivikauppias. Muusikko antaa kunnian omasta musiikillisesta avaramielisyydestään kodin vilkkaalle, vieraita kuhisevalle ilmapiirille, ja kotivertaus itse asiassa tuntuukin istuvan hänen musiikkiinsa muutenkin kuin sen intiimin kodikkuuden vuoksi. Lauluissa on vaikutteita ja hyvällä maulla toteutettuja tyylilainoja kuin ainaista avoimien ovien päivää viettävässä kodissa vieraita: nuo ovat Zairesta, nuo taas Brasiliasta ja nuo ties mistä…
Uskonnon vaikutusta Cheikh Lôn musiikkiin on hankala arvioida, mutta ainakin hänen elämässään uskonnolla on tärkeä sija ja moni lauluistakin on hartaita ylistyksiä. Hartautta ei tosin tässä tapauksessa pidä ymmärtää vaisuksi hymnien hyminäksi, vaan laulajaa kannattelevaksi, elähdyttäväksi voimaksi, joka tarpeen vaatiessa voi purkautua hyvinkin räjähtävästi. Cheikh Lô on muslimi, jäsen Baye Fall -nimisessä veljeskunnassa, joka puolestaan on suuremman Mourides-veljeskunnan jäsen. Veljeskunta arvostaa ahkeruutta siinä määrin, että siihen kuuluvat liikemiehet kuulemma hallitsevat 80 prosenttia Senegalin taloudesta. Ahkeruuden ja harkinnan onnekas liitto taitaa saatella myös Cheikh Lôn taiteilijanuraa, jota ei ole pilattu ainakaan hätäilyllä: vaikka kansainvälisestä debyytistä on jo vuosikymmen, Lamp Fall on vasta Lôn neljäs Euroopassa julkaistu albumi. Ensimmäisestä, Dakarissa tehdystä kasetistakin on jo 15 vuotta.
Cheikha Rimitti: N’ta Goudami
Because Music
Algerialaista Cheikha Rimittiä on hyvästä syystä kutsuttu rain isoäidiksi, mikä viittaa yhtä lailla laulajan merkitykseen kuin hänen ikäänsäkin. Viimeksi mainittu alkaa jo kantaa veroaan Rimittin uusimmalla albumilla, jolla hänen yhä vaikuttavan karhea äänensä on ikään kuin ympäröity musiikillisilla pehmusteilla, joista ei voi olla ihan varma, onko ne tarkoitettu yli 80-vuotiaan laulajan haurastuvan laulun vai eurooppalaisen kuulijan suojaksi. Oli aika, jolloin Rimittin taustalla ei soinut käsirumpuja ja ruokohuiluja kummempia säestysinstrumentteja, ja silti liikuteltiin valtavia, melkein pelottavia voimia. Jossain imeltävien sähkösoittimien keskellä sen voiman tai ainakin sen voiman etäisen kaiun voi vielä aavistaa. Mutta Cheikha Rimittin ainutlaatuisen äänen puristaminen syntesoijan lävitse lähenee jo pyhäinhäväistystä.
Compay Segundo: Hasta Siempre Compay
CoraZong
Kuubalainen Máximo Francisco Repilado Muñoz eli huomattavasti tunnetummalta taiteilijanimeltään Compay Segundo (1907-2003) ennätti tekemään lähes ennätyksellisen pitkän muusikon elämäntyön, jonka loppupuolen kruunasi vielä äkillinen ja valtaisa kansainvälinen menestys, Buena Vista Social Club, tietenkin.
Tämä kokoelma kuitenkin sisältää toista ääntä laulaneen ja itse kehittämäänsä, espanjalaisen kitaran ja kuubalaisen tres-kitaran ominaisuudet yhdistänyttä armónico-kitaraa soittaneen Compayn esityksiä varhaisemmilta vuosikymmeniltä, 1950-, 1970- ja 1980-luvuilta, elävinä taltiointeina Havannasta. Vuosikymmenien vaihtumisen huomaa lähinnä kokoonpanon kasvusta, kun mukaan tulee esimerkiksi trumpetti, mutta sonit, bolerot ja muut kuubalaisen musiikin peruslajit soivat vuodesta toiseen hyvin samankaltaisina, luotettavasti ja perinteisesti – ja mitenpä muutenkaan, olihan Compay sen perinteen luojia.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2006