Kohtaus elokuvasta Darwinin painajainen.
Kauppaa käydään evoluutioteorian säännöillä, joiden mukaan vahvin voittaa. Globalisaation edetessä se pätee aina vain tiukemmin varsinkin teollisuusmaiden ja kehitysmaiden suhteissa. ”Paitsi että muistaakseni Darwin sanoi jotain sellaista, ettei ole lajin etujen mukaista syödä toisiaan”, Hubert Sauper sanoi Amsterdamin dokumenttielokuvafestivaaleilla.
Hän on ohjannut elokuvan Darwins Nightmare (2004), joka tutkii sosiaalisen ja biologisen darvinismin seurauksia Tansaniassa. Kapitalismin kannibalistisen luonteen vuoksi nimi viittaa lajien kehityksen keksijän painajaiseen. Mutta matka Niilin alkulähteelle Victoria-järvelle oli Sauperillekin pitkä.
”Melkein kaikki elokuvani liittyvät jotenkin ihmisoikeuksiin. Se ei ole tietoinen valinta, vaan luonteeni on vienyt sellaisiin aiheisiin. Ja kun on nähnyt ihmisten hätää ja kärsimystä, ei oikein huvita tehdä komedioita. Tämän jutun jäljille päädyin Kongossa, jossa tein pakolaisista elokuvaa Kisangani Diaries”, Sauper selittää.
”Kongossa tapasin myös venäläisiä lentäjiä, jotka kuljettivat avustuslähetyksiä. He kysyivät, luulinko heidän kuskaavan vain maitojauhetta. Siellähän käytiin sotaa. Mistä kuvittelin aseiden tulevan?”
”Maailmalla on noin 40-50 lentokonetta, jotka hoitavat suurimman osan laittomista asekuljetuksista Länsi-Euroopasta kriisialueille. Niitä lentävät lähinnä venäläiset, joilla on usein kytköksiä mafiaan. Minä alan tuntea heistä aika monia. Näen heitä tv-uutisissa.”
Sudanin kriisi = halpaa kalaa
Koneita ei tietenkään kannata lennättää tyhjillään. Niinpä ne kuskaavat Afrikasta kaikenlaista hyödyllistä, kuten kalaa Victoriajärveltä. Tarkkaan ottaen kyydissä kulkee fileerattua niilinahventa. Se vain ei kuulu Victoria-järven alkuperäisiin lajeihin.
Joku nakkasi järveen kokeeksi muutaman petokalan joskus 1960-luvulla. Ne menestyivät oikein hyvin – niin hyvin, että muita lajeja järvessä ei enää juuri olekaan.
”Juuri nyt niilinahvenfileet ovat Euroopassa entistäkin halvempia. Se johtuu Sudanin kriisistä. Sille suunnalle on enemmän liikennettä, joten kuljetuskustannukset ovat halvempia”, Sauper huomauttaa.
Darwins Nightmaressa hän kuvaa ja haastattelee paikallisia kalastajia, kalatehtailijoita, ilotyttöjä, surkean köyhiä työttömiä ja vierailevina tähtinä venäläisiä lentäjiä, jotka odottavat kalalastiensa valmistumista. Juuri muuta väkeä Victorian rannoilla ei tunnu olevankaan. Kylät ovat syntyneet kalabisneksestä.
”Kalastajat tienaavat jopa viisi dollaria päivässä, eli paikallisen tason mukaan he eivät ole köyhiä. Mutta he tulevat sisämaasta, eikä heillä ole juuri mahdollisuuksia käyttää rahojaan mihinkään hyödylliseen. Tarjolla on lähinnä kaljaa ja tyttöjä. Naisille taas ei ole tarjolla juuri muuta kuin huoran hommia.”
”Taudit leviävät. Jos tytöiltä ei saa aidsia, niin järvestä saa bilhartsian. Sairaat eivät pysty huolehtimaan itsestään, vaan palaavat kotikyliinsä ja levittävät tauteja edelleen. Sama kuvio toistuu ikuisesti. Kun jostain löytyy joku hyödyke, sen vieressä oleva kylä kuolee. Se pätee yhtä lailla kalaan, öljyyn, timantteihin ja mihin vain.”
Darwins Nightmare on aika ankara kokemus, mutta yhdessä kohdassa siitä tulee yhdistelmä Pimeyden sydäntä ja ilmestyskirjaa. Victoria-järven rannoilla näkyy olevan paljon väkeä, jolla ei ole edes töitä, joista saisi taudin. He tonkivat evääkseen metristen kalojen perkeitä, joista fileet on lennätetty meille. Jäljellä ovat pyrstöt ja päät, joita yhdistävät selkäruodot. Ne kuhisevat toukkia.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2005