Kuva: Pekka Rahkonen.
Viime vuosisadan alussa sota oli miesten välinen asia. Miehet sotivat ja naiset surivat kuolleita omaisiaan. 1900-luvun alussa vain noin viisi prosenttia sodan uhreista oli siviilejä.
Sodat ovat muuttaneet muotoaan ja siviilistä on tullut yhä useammin sodan uhri. Uudella vuosituhannella kriisin syttyessä kannattaa olla sotilas, sillä vain kymmenen prosenttia sotien uhreista on nykyään sotilaita. Sotilaat ja puolisotilaalliset joukot temmeltävät kuin siat pellossa, ja hinnan siitä maksaa nainen. Nykyajan sodissa taistelukenttänä on naisten ruumis, ja raiskaus on usein käytetty ase joka puolella maailmaa.
Naisten joukkoraiskaukset ovat keino nöyryyttää ja loukata vihollisia. Joissakin tapauksissa raiskausten jäljiltä raskaaksi tulleet naiset pidetään vangittuina, kunnes synnytys lähestyy. Silloin heidät palautetaan ”häpeäsaattueessa” rintamalinjojen yli. Näiden saattueiden tarkoituksena on osoittaa vihollismiehille heidän täydellinen kykenemättömyytensä naistensa suojelemisessa.
Nykyisissä sisällissodissa ei niinkään ole tavoitteena vihollisen sotajoukkojen tuhoaminen. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvat julmuudet aiheuttavat elinikäisiä traumoja uhreille. Samalla ne myös horjuttavat vihollisen moraalia ja yhtenäisyyttä. Esimerkiksi raiskauksista syntyneet lapset ovat elävä muistomerkki vihollisen mielivallasta ja julmuudesta.
Vuonna 2000 YK:n turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman, joka edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä naisten suojeluun rauhanturvaoperaatioissa. Sen mukaan rauhanturvaajille on annettava erityisesti koulutusta sukupuolinäkökulman huomioonottamisessa. Rauhanturvaajilta edellytetään, että he perinteisen toimintansa lisäksi pystyvät tunnistamaan ja hoitamaan naisiin kohdistuvat uhat.
Koulutus onkin todella tarpeen. Unifemin eli YK:n Naisten kehitysrahaston mukaan esimerkiksi Kosovossa raiskattuja naisia oli pyydetty seisomaan urheilukentälle ja ilmoittautumaan raiskatuiksi. Ymmärrettävää kyllä, raiskattuja ei alueelta löytynyt.
Jokaisen rauhanturvaajan pitää hallita perustiedot seksuaalisesta väkivallasta; miten ja missä sitä yleensä esiintyy ja miten sen kohteeksi joutuneita naisia tulisi kohdella. Jokaisessa operaatiossa pitää taata naisille mahdollisuus kertoa, tarvittaessa nimettömänä, heidän kohdalleen sattuneesta seksuaalisesta väkivallasta. Monesti raiskatuksi tulleiden naisten on mahdotonta kertoa kokemastaan väkivallasta miehille. Siksipä naisten osuutta rauhanturvajoukoissa tulisi nostaa.
Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2004