Naisiin kohdistuva väkivalta kytkettiin ensimmäistä kertaa selvästi ihmisoikeuskysymyksiin YK:n naisten asemaa koskevassa konferenssissa Pekingissä vuonna 1995. Samalla todettiin, että esimerkiksi vähemmistöön kuuluvat naiset ovat erityisen alttiita väkivallalle.

Tukholmassa järjestettiin lokakuussa eurooppalainen konferenssi kunniaan liittyvästä väkivallasta. Konferenssin yli 100 osallistujaa lähes kahdestakymmenestä eri maasta totesivat, että kunniaan liittyvä väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, johon tarvitaan maailmanlaajuisia ratkaisuja.

Ruotsissa keskustelu kunniaan liittyvästä väkivallasta ja kunniamurhista on käynyt kiivaana Pela Atroshin ja Fadime Sahindalin murhien jälkeen. Ruotsissa asuva Atroshi murhattiin Irakissa vuonna 1999 ja kolme vuotta myöhemmin Rahmi Sahindal murhasi tyttärensä Fadimen Uppsalassa.

Vuoden 2002 jälkeen Ruotsi on ottanut kunniaan liittyvänväkivallan vakavasti ja tehnyt lukuisia muutoksia ”kunniakulttuurissa” elävien maahanmuuttajatyttöjen turvallisuuden parantamiseksi. Muun muassa vähemmistöministeri Mona Sahlin on yrittänyt vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

”Olin pitkään pelkuri enkä uskaltanut puhua kunniaan liittyvästä väkivallasta julkisuudessa. Pelkäsin, että minut leimataan rasistiksi. Mutta Pelan murhan jälkeen ymmärsin, että kunniamurhat ovat osa yhteiskuntaamme, ja meidän pitää puhua niistä avoimesti”, sanoo Sahlin.

Tuoreen selvityksen mukaan lähes 1 500 naista joutuu vuosittain kunniaan liittyvän väkivallan uhriksi Ruotsissa, mutta todellisuudessa määrä saattaa olla korkeampi.

Kunnia ja neitsyys

Kunniamurha määritellään usein murhaksi, jonka tekijä on isä, veli, aviopuoliso tai joku muu sukulainen. Motiivi voi olla naisen väitetty tai todellinen seksuaalinen suhde mieheen, ennen avioliittoa tai avioliiton ulkopuolella.

”Neitsyys ja kunnia ovat tiiviisti yhteyksissä naisten ja tyttöjen kunniaan. Siksi tyttöä kasvatetaan jatkuvassa pelossa neitsyyden menettämisestä. Kunniaan liittyvä väkivalta on peräisin yhteiskunnan tai yhteisön naisia sortavasta sukupuolijärjestelmästä”, sanoo libanonilaissyntyinen professori ja kirjailija Evelyn Accad.

Hänen mielestään kunniarikoksia tulisi kutsua ”kauhun rikoksiksi” mieluummin kuin kunniarikoksiksi (”crimes of horror” vrt. ”crimes of honour”). Accad painottaa, ettei kunniaan liittyvällä väkivallalla ole mitään tekemistä islamin kanssa.

”Väkivalta liittyy miesten tarpeeseen suojella omaa aluettaan. Kunniaan liittyvä väkivalta on väline, jolla kontrolloidaan ihmisiä ja heidän seksuaalisia halujaan. Mies käyttää penistään aseena, valloittaakseen ja kontrolloidakseen”, sanoo Accad.

”Ympäristö tekee murhaajan”

Puheenjohtaja Sara Mohammad Glöm aldrig Pela och Fadime -järjestöstä näkee tärkeäksi, että kunniaan liittyvä väkivalta osataan tunnistaa. Hänen mielestään ”tavallisen” perheväkivallan ja kunniaan liittyvän väkivallan välillä on valtava ero.

”Kun suomalainen tai ruotsalainen tappaa puolisonsa, ympäristö ei taputa käsiään eikä kannusta tekijää. Kunniamurha on suunniteltu teko, jossa tuomio on annettu pitkään ennen itse tekoa”, sanoo Mohammad.

Jordanialainen toimittaja Rana Husseini The Jordan Timesista muistuttaa, etteivät kaikki ihmiset tietyissä yhteisöissä kannata kunniamurhia. Ensimmäisen kerran Husseini kirjoitti kunniaan liittyvästä väkivallasta kymmenen vuotta sitten.

”Kuulin naisesta, joka oli tapettu, koska hänen veljensä oli raiskannut hänet. Tappaja oli naisen toinen veli. Juttelin naisen setien kanssa rikospaikalla ja kysyin heiltä, miksi nainen tapettiin. He vastasivat: ’Olemmeko mielestäsi tappaneet väärän henkilön? Nainenhan vietteli veljensä raiskaamaan häntä’”.

Tapauksissa, joista Husseini on kirjoittanut, kunniamurhiin ovat syyllistyneet veljet, isät, serkut ja äidit. ”Äidillä ei aina ole vaihtoehtoja. Jos hän suojaa tytärtään, muiden mielestä hän hyväksyy tyttären ’moraalittoman’ käytöksen. Myös miehet ovat uhreja. Suvun ja yhteiskunnan paine saattaa tehdä ihan tavallisesta ihmisestä murhaajan”, sanoo Husseini.
 

Mikä on sallittua kulttuurin varjolla?

”Ihmisiä ei voida kohdella eri tavalla sen perusteella, että ’se kuuluu heidän kulttuuriinsa’. Liiallinen kulttuurirelativismi on vaarallista, eikä se edesauta maahanmuuttajien sopeutumista uuteen maahan, sanoo Haideh Daragahi Kvinnoforum-säätiöstä.

Daragahi painottaa kunniaan liittyvän väkivallan globaalia luonnetta ja perää enemmän yhteistyötä eri maiden kesken ongelman ratkaisemiseksi.

”Tarvitsemme esimerkiksi lainsäädäntöä, joka mahdollistaa turvapaikan myöntämisen naisille ja homoseksuaaleille, joita uhkaa kunniaan liittyvä väkivalta”, sanoo Daragahi.

Myös New Scotland Yardin poliisijohtaja Lewis Benjamin vaati enemmän yhteistyötä yli kansallisten rajojen.

”Painopisteen tulisi kuitenkin olla ennaltaehkäisevässä työssä. Poliisin ja oikeusistuinten pitäisi tietää enemmän kunniaan liittyvästä väkivallasta ja sen taustatekijöistä. Myös koulujen, terveyskeskusten ja sosiaalitoimistojen työntekijöiden pitäisi osata tunnistaa kunniaan liittyvän väkivallan merkkejä”, sanoo Benjamin.

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2004