Ulkoasiainministeriön rahoittamat kulttuurivaihto-ohjelmat ovat osa Suomen kehitysyhteistyötä, mikä on ymmärrettävää. Kehitysyhteistyön edellytyshän on, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita auttamaan toisia ihmisiä heidän vaikeassa tilanteessaan. Kiinnostus ihmisten auttamiseen taas syntyy siitä, että tiedetään jotain heidän elämästään. Toisten ihmisten kulttuurin kohtaaminen ”elävänä” kulttuuriesityksen yhteydessä on yksi keino herättää kiinnostusta ja auttamishalua.

Kulttuurivaihtohankkeiden tulisi palvella tätä päämäärää. Tällä hetkellä hankkeet palvelevat kuitenkin usein ennen kaikkea meitä täällä. ”Kulttuurivaihto” tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että me saamme tänne mielenkiintoisia esityksiä seurattavaksi. Hankkeiden tarkoitukseksi tulee tuottaa vaihtelua meidän arkeemme. Sekä esiintyjien omat tarpeet että edistettävänä oleva asia saattavat jäädä sivuun.

Kulttuurivaihtohankkeiden päätarkoitus eli toisenlaisissa oloissa elävien ihmisten ymmärtäminen ei tällä hetkellä toteudu kovin hyvin. Yleinen ajatus ”toisten kulttuureiden kohtaamisesta” on liian epämääräinen. Jos näen tunnin mittaisen tanssi- tai teatteriesityksen, mitä muuta tiedän kohtaamastani kulttuurista kuin että siinä elävät ihmiset – tai ainakin jotkut heistä – osaavat taidokkaasti tanssia ja laulaa tai näytellä?

Päästäkseen pintapuolisuudestaan kulttuurivaihtohankkeiden tulisi perustua jonkin teeman käsittelyyn. Kyse ei olisi enää niin yleisistä aiheista, että esitystä katsomaan tullut ihminen voisi ihailla näkemäänsä ilman, että hän joutuisi myös pohtimaan näkemänsä taustoja. Tiettyjen ”kulttuurielämysten” sijasta esitellyksi tulisivatkin toisten ihmisten elämässään kokemat asiat.

Kulttuurivaihdon tulisi näyttää meille elävästi jotakin sellaista, mitä emme muuten tulisi ajatelleeksi tai ymmärtäneeksi. Meidän tulisi saada tutustua siihen, millaisten toiveiden kanssa ihmiset muissa olosuhteissa elävät ja millaisia esteitä heillä on ylitettävänään. Tämä on ”elävää kulttuuria” parhaimmillaan – sellaista, jossa esiin nousevat asiat tulevat ihmisten arkielämästä ja joka auttaa sekä kulttuurin tekijöitä että sen seuraajia ymmärtämään paremmin tiettyjä olosuhteita.

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2004