Kuntavaaleihin valmistautuva Roda Hassan ansaitsee leipäänsä somalin kielen tulkkina Turussa.

Roda Hassanin ensimmäinen suvi Suomessa ei sujunut koivun alla istuen. Oli kesäkuun loppu vuonna 1990 ja Hassan oli juuri saapunut pohjoiseen valtioon kymmenien muiden somalialaisten kanssa. Maa oli täysin tuntematon, kieli käsittämätöntä ja sää koleaa.

”Ihmettelin, kuinka osa tuli vastaan t-paidassa tai jopa ilman paitaa. Minulla oli iso, paksu takki. Saattoi silloin olla melkein 30 astetta, mutta minusta se tuntui kylmältä”, Hassan muistelee.

Hassanin oli alun perin tarkoitus jatkaa Suomen läpi Ruotsiin, koska siellä oli jo hänen sukulaisiaan, mutta hän jäi viranomaisten suostuttelun jälkeen Suomeen. Muutaman päivän kuluttua Hassan siirrettiin Turkuun ja vuoden vaihteessa edelleen Perniön vastaanottokeskukseen. Siellä hän asui seuraavaan kesään asti, kunnes sai myönteisen turvapaikkapäätöksen ja palasi Aurajoen suuhun.

Alun epätietoisuuden ja tulevaisuuteen liittyvien pelkojen jälkeen asiat alkoivat järjestyä. Hassan oppi suomen kielen nopeasti ja pääsi vuonna 1992 Turun kaupungille osa-aikaiseksi tulkiksi. Nykyään Hassan on Turun kaupungin ainoa kuukausipalkkainen somalin kielen tulkki. Elätettävänä Hassanilla on kuusilapsinen perhe, lapsista vanhin on jo 18.

Työ ja asunnot kortilla

Ihmisten suvaitsevaisuus maahanmuuttajia kohtaan on Hassanin mukaan vuosien mittaan kasvanut. Tiettyjen elämän perusrealiteettien hoitaminen on kuitenkin yhä mutkikasta. Asuntoa ei niin vain löydykään, ja työt jäävät usein haaveeksi, vaikka plakkarissa olisi yliopistotutkinto.

Pinttynyt käsitys siitä, että ulkomaalaiset tulevat ja vievät ”rehellisten suomalaisten” työpaikat, on uskomattoman lujassa.

”Minullekin tultiin kerran sanomaan, että vien suomalaiselta työn, mutta vastasin, että olen veronmaksaja ja valitettavasti tätä minun työtäni ei kukaan suomalainen pystyisi tekemäänkään”, Hassan totesi.

Merkittäväksi ongelmaksi Hassan mainitsee myös sen, että moni maahanmuuttajanuori ei saa oppivelvollisuuden jälkeen paikkaa lukioon tai ammatilliseen koulutukseen. Syynä voi olla puute suomen kielen taidossa, mutta maahanmuuttajien kielitaitoa pystyttäisiin Hassanin mukaan pienellä rahalla parantamaan.

Ensi kerralla tärppäsi

Kunnallispolitiikkaan lähteminen kiinnosti Hassania jo vuoden 1996 vaalien aikaan, mutta vastasyntynyt lapsi auttoi laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Neljä vuotta myöhemmin Hassan päätti marssia vihreiden puoluetoimistoon, ja hänet otettiin ilomielin listoille. Läpihän sinnikäs nainen meni, vajaalla 300 äänellä. ”Kyllä se yllätti kovasti”, Hassan muistelee.

Valtuustotyön lisäksi Hassan on toiminut muun muassa joukkoliikennelautakunnassa ja Varsinais-Suomen maakuntahallituksessa. Ennen kaupunginvaltuustoa hänellä ei ollut lainkaan poliittista kokemusta, mutta tukea ja apua tuli omalta valtuustoryhmältä. Hermoja kysyi muun muassa monelle suomalaisellekin kinkkisen virkamieskielen opetteleminen.

Hassan sanoo, että hänen tarkoituksensa on yhtä lailla maahanmuuttajien ja suomalaissyntyisten turkulaisten asioiden ajaminen. Muiden somalialaisten kanssa hän on päivittäin tekemisissä, sillä tulkin palveluita tarvitaan vuoroin virastoissa, kouluissa ja poliisilaitoksellakin.

Hassan ei osaa sanoa, mitkä seikat päättyvällä valtuustokaudella olisi laskettava nimenomaan hänen hyväkseen; päätösten kulku byrokratian rattaistossa on monista ihmisistä kiinni.

”Ehkä en ole saanut tehtyä niin paljon kuin olin toivonut, asiat etenevät niin hitaasti”, hän arvioi.

Demokratian hitaus ei silti ole Hassania lannistanut, sillä hän aikoo pyrkiä lokakuun vaaleissa toiselle kaudelle.