Khaled keksi termin rai, joka tarkoittaa mielipidettä.
Algerian Oranissa syntynyt 44-vuotias Hadj Brahim Khaled nousi kuuluisuuteen teini-iässä nimellä Cheb Khaled (nuori Khaled). Hän aloitti laulujen rustaamisen jo 10-vuotiaana vanhempiensa kauhistukseksi, ja poika alkoi laulaa jo 14-vuotiaana myös kotikaupunkinsa kabareeilloissa sekä häissä.
Nuori Khaled alkoi vähitellen sekoitella rai-lauluihin jopa länsimaisia vaikutteita kaapeleilla, transistoriradioilla ja teipillä varustetussa kotistudiossaan. Siitä lähtien miehen tie on ollut viitoitettu: menestys on seurannut toistaan, ja Khaled on onnistunut paitsi luomaan uuden ja modernin rai-käsitteen, myös viemään sen kaikkialle maailmaan.
Poliittisesti epäkorrekti rai
Rai-musiikin tausta juontaa kauas Algerian historiaan, beduiinien suulliseen perinteeseen, vuoristojen berberikansojen musiikkiin sekä Etelä-Espanjan Andalusiasta saapuneiden maurien vaikutteisiin. Rai oli myös ennen kaikkea naisten esittämää juhlamusiikkia, joka kuului kiinteästi yöelämään, kabareihin ja baareihin. Kyseinen musiikinlaji oli alusta asti kantaaottavaa ja tabuja käsittelevää.
Nuori Khaled innostui juuri näistä elementeistä. 1970-1980-luvun rain tunnusmerkkejä olivat myös väkevä rytmisyys ja rajuus, joita samalla pehmitti pakollinen haitari, yksi rain peruselementeistä.
Khaled alkoi lisätä länsimaisia instrumentteja kuten bassoja, syntetisaattoreita ja rumpukoneita rai-keitokseensa. Mies keksi itse termin rai: sana tarkoittaa arabian kielellä mielipidettä, joka ei välttämättä ollut sekään vallanpitäjien ja poliittisten tahojen mieleen.
Khaledista ja koko rai-musiikista tuli nopeasti kasvavan suosionsa ansiosta nuorisokapinallisuuden symboli, mikä ei ollut aivan aiheellista, sillä Khaledin rain mielipiteet käsittelivät alusta asti lähinnä rauhanomaisia aiheita. Tosin aiheet kuten rakkaus, viina, naiset ja tupakka olivat punaisia vaatteita Algerian uskonnollis-poliittisille vallanpitäjille.
Kun tapasin Khaledin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1992, taiteilija tiivisti koko musiikillisen asenteensa ytimekkäästi: ”En ole koskaan välittänyt teeskentelystä. En näe mitään pahaa siinä, että laulan elämän jokapäiväisistä ilmiöistä! Kaikki tietävät, että olen muslimi mutta juon viiniä, entä sitten? Rai-musiikin ainoa viesti on inhimillisyys, rakkaus ja väkivallattomuus.”
Khaledia alettiin kutsua kotimaassaan Algeriassa ”rain kuninkaaksi” 1980-luvun puolivälin tienoilla, jolloin miehen kasetit olivat kuuma myyntiartikkeli niin laillisilla kuin mustan pörssinkin musiikkimarkkinoilla. Algerian jatkuvasti hankaloituva poliittinen tilanne ja taiteilijoita vastaan suunnattu sensuuri ajoi miehen kuitenkin pian Ranskaan, jossa hän on siitä lähtien asunut.
”Rai ei tule koskaan katoamaan”
Rai-musiikin seuraava pääkaupunki Oranin jälkeen oli Pariisi vuodesta 1985 lähtien. Barbèsin korttelin kymmenet arabialaiset musiikkiliikkeet julkaisivat Cheb Khaledin ja muiden rai-alokkaiden kasettiäänitteitä kasvavalla vauhdilla. Maailmanmusiikki-termikin oli siinä vaiheessa juuri keksitty.
Khaled on aina energisesti kritisoinut maailmanmusiikki-ilmiötä vain tökeröksi tavaksi rahastaa taiteilijoiden kustannuksella.
”Kun levyni alkoivat myydä, siis tuottaa rahaa levy-yhtiölle, ne pistettiin kaupoissa maailmanmusiikki-hyllyyn. Kun tein pari hittiä, jotka soivat kaikkialla maailmassa, ne löytyivätkin yhtäkkiä ranskalaisen musiikin hyllyistä! Naurettavaa touhua! Musiikki kuuluu koko maailmalle, ilman rajoja ja väkinäisiä etikettejä”, Khaled arvosteli.
Khaled on tunnettu loputtomasta uteliaisuudestaan ja musiikillisten virtausten sekoittamisesta keskenään. Miehen läpimurtoalbumi Khaled ja sen superhitti Didi olivat tulos yhteistyöstä kuulun amerikkalaisen tuottajan Don Wasin kanssa.
Yhteistyö kansainvälisten tuottajien kanssa eri puolilta maailmaa on sittemmin tullut Khaledille välttämättömäksi keinoksi edetä ja uudistua urallaan. Taiteilija viittaa kintaalla puheille rai-musiikin katoamisesta kokonaan, jos siihen liikaa lisätään muita mausteita.
”Rai ei tule koskaan katoamaan. Voitteko kuvitella, että reggae tai rock katoaisivat siksi, että niihin lisätään uusia soittimia?”
Monta rautaa tulessa
Khaledin kahta ensimmäistä varsinaista menestysalbumia Khaled ja Nssi Nssi seurasi hiljaisempi kausi. Muitakin rai-artisteja alkoi ilmestyä ranskalaisille musiikkimarkkinoille. Samaan aikaan Algeriassa mielipidetaiteilijat ja varsinkin rai-muusikot saivat pelätä henkensä edestä kiihkouskonnollisia kommandoja, jotka onnistuivatkin murhaamaan nuoren ja suositun rai-tähden Cheb Hasnin. Khaled ei palannut Algeriaan 14 vuoteen.
Mutta tuo aika oli tyyntä myrskyn edellä: vuonna 1996 ranskalaisen superhittimaakarin Jean-Jacques Goldmanin kanssa tehty, ranskaksi ja arabiaksi laulettu kappale Aicha toi miehen taas kaikille areenoille. Tanskalaisen Outlandishin hiphop-versio teki kappaleesta uudelleen tunnetun viime vuonna.
Sahra-albumi oli jälleen kerran iso tapaus: nyt Khaled oli miksaillut rain sekaan myös reggae- ja hip hop -vaikutteita, onnistuen siinä loistavasti. Elokuvaohjaajatkin alkoivat kiinnostua miehen karismasta, ja Khaled esiintyi muun muassa 100 % Arabica-elokuvassa (1997) Cheb Mamin kanssa.
Khaledin machomaisesta olemuksesta ja hieman rehentelevästä tyylistä huolimatta miehen karisma puree yhä. Khaled on merkittävä taiteilija monellakin tapaa. Parin viime vuoden aikana hän on osallistunut ahkerasti hyväntekeväisyyskonsertteihin kaikkialla maailmassa ja on nyt vuonna 2004 elämänsä vedossa. Elokuussa ilmestynyt tuorein albumi Ya Rayi on taas uusi musikaalinen seikkailu.
Khaledin leveän hymyn takana piilee aina aimo annos provokaatiota: tähti on omistanut koko uransa kulttuurisen suvaitsemattomuuden kitkemiseen maailmasta.
Khaled esiintyy Helsingin Savoy-teatterissa 1.-2. marraskuuta.