Kansainvälisen työjärjestön ILO:n arvion mukaan reilusti yli 200 miljoonaa alle 15-vuotiasta lasta tekee työtä. Noin puolet raataa työssä, joka haittaa lapsen kehitystä. Unicef puolestaan arvioi lapsityöläisiä olevan jopa 400 miljoonaa. Ongelma on, ettei lapsityötä juuri tilastoida, ja että silloinkin kun tilastoja on, ne saattavat olla väärennettyjä.
Maailmassa ei myöskään vallitse yksimielisyyttä siitä, kuka on lapsi. YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittelee lapsiksi kaikki alle 18-vuotiaat. Sopimuksen mukaan lasta tulee suojella hyväksikäytöltä ja sellaiselta työltä, joka vaarantaa tai haittaa hänen koulutustaan tai on vahingollista hänen terveydelleen tai ruumiilliselle, henkiselle, moraaliselle tai sosiaaliselle kehitykselleen.
Lapsen oikeuksien sopimus siis edellyttää, että alle 18-vuotiaita pitää suojella vaaralliselta ja haitalliselta työltä, ja että kunkin maan laissa on määriteltävä, kuinka nuorena voi työnteon aloittaa. Nykyisellään ikäraja on asetettu kokopäiväisessä työssä 14-15 vuoden kohdalle ja osa-aikaisessa kevyessä työssä 12-13 vuoden kohdalle.
Lapsityöhön saatetaan laskea mukaan myös rikollinen toiminta, kuten huumeiden salakuljetus tai toisaalta lapsiprostituutio. Rikosten tekemistä on kuitenkin vaikea mieltää työksi sanan perinteisessä merkityksessä, olkoonkin, että monesti lapset pakotetaan niitä tekemään henkensä pitimeksi. Myös prostituution ja lasten seksuaalisen riiston luokittelua työksi on vaikeaa ymmärtää. Viisivuotias tyttö bordellissa ei ole työssä. Hän on törkeän rikoksen uhri.
Lapset kouluun
Unicefin mukaan lapselle haitallinen työ on sellaista, jossa kokopäiväinen työ aloitetaan liian nuorena, työpäivät ovat liian pitkät, palkkaus liian pientä, vastuuta on liikaa tai työ on kohtuuttoman raskasta fyysisesti tai henkisesti.
”Itse asiassa kaikki työ, joka estää koulunkäynnin, on lapselle haitallista. Vuosittain yli 60 miljoonaa tyttöä ei pääse kouluun. Sen sijaan he hoitavat usein nuorempia sisaruksiaan tai ovat työssä perheen pelloilla”, toteaa Kirsi Dalman Unicefista.
”Unicefin syksyn kampanja pyrkii tarjoamaan koulutusta nepalilaisille tytöille. Koulujen yhteyteen ollaan esimerkiksi perustamassa lastentarhoja, johon tytöt voivat tuoda sisaruksensa hoitoon oppituntien ajaksi.”
Reilun kaupan tuotteiden yleistyminen taas tarjoaa lapsille mahdollisuuden koulunkäyntiin maataloustöissä raatamisen sijaan.
”Yksi reilun kaupan periaatteista on nimenomaan se, ettei tuotteita ole tehty lapsityövoimalla”, muistuttaa Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Janne Ronkainen.
Boikotointi herättää
Monet kansainväliset yritykset ovat länsimaisten kuluttajien kampanjoinnin takia luopuneet tai luopumassa lapsityövoimalla tuotettujen tavaroiden käytöstä. Merkkituotteilla ei ole varaa joutua kuluttajien mustalle listalle.
”Merkkituotteita valmistavat yritykset ovat hyvin huolissaan omasta eettisestä maineestaan”, toteaa Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen tiedottaja Jukka Pääkkönen.
Tilanne on toinen, kun kyseessä on niin sanottu bulkkituote, jonka ainoa myyntivaltti on hinta – se on tehtävä halvalla. Silloin kiusaus lapsityövoiman käyttöön on suuri. Tällaisia tuotteita on vaikea boikotoida. Oikeastaan ainoa keino on olla ostamatta tavaraa, jos sen alkuperästä ei ole tietoa ja sen hinta on epäilyttävän halpa.
Boikottien väitetään, syystäkin, vaarantavan työssä olevien lasten tulevaisuuden. Toisaalta lapsien tekemän työn hedelmistä vain noin kymmenen prosenttia liikkuu läntisillä markkinoilla. Loppu jää paikalliseen kulutukseen. Kuluttajien painostuksen vuoksi vientiin menevät vaatteet tekee aikuinen, mutta saman tehtaan paikallisille markkinoille menevät tuotteet tekee lapsi.
Lapset työskentelevät usein kotiapulaisina ja pienissä, paikalliseen tuotantoon keskittyvissä myymälöissä ja yrityksissä. Maanviljelyksessä käytetystä lapsityövoimasta vain osa työskentelee vientituotteiden kimpussa. Jätteiden lajittelu kaatopaikoilla on sekin selvästi lasten työtä.
Kuluttajan painostus kuitenkin muistuttaa siitä, että lapsen paikka ei ole työssä, vaan koulussa. Boikottien uhreiksi jäävien lasten määrä asettuu lopulta varsin siedettävälle tasolle. Lisäksi erilaisten kansainvälisten projektien avulla näiden lasten asemaa voidaan parantaa.
Jos esimerkiksi Euroopan unioni kieltäisi lapselle haitallisella työllä teetettyjen tuotteiden myynnin alueellaan ja samaan aikaan panostaisi osan kehitysavustaan lapsityöläisten olojen parantamiseen, luulisi sen olevan selkeä signaali lapsityön vähentämisen puolesta. Direktiiviä odotellessa jokainen voi toimia itse. Lapsityöllä ostettuja tuotteita hankkimalla kun tukee lapsityön jatkumista. Niin kauan kuin edullisille lasten tekemille tuotteille on kysyntää, lapset laitetaan niitä tekemään.
Ilmestynyt Kumppanissa 4/2004